Uutiset

Valon ja varjon kesyttäjä

Kalle Ropposesta tuli valosuunnittelija, koska rakkaus teatteriin ei ole sammunut. Rakkaussuhde alkoi, kun seitsemän vanha Ropponen istahti ensimmäisen kerran teatterin hämärään, haisteli pölyistä ilmaa ja aisti yleisön ympärillään.

Tunnelma oli taianomainen, jännitys kutkuttava. Saman tien nuori Ropponen kävi ilmoittautumassa mukaan Riihimäen teatterin nuorisolinjalle, josta näyttämäura urkeni. Myöhemmin esiintymiskokemusta karttui Riihimäen Nuorisoteatterin joukoissa.

Jossain vaiheessa mies kuvitteli, että teatterin tekemisen voisi jättää vain harrastukseksi, ja varsinaisen leivän voisi hankkia aivan muusta työstä. Mönkään meni, moinen ajatus.

Ennen Teatterikouluun pyrkimistään Ropponen ehti opiskella vuoden verran sosiaalityötä. Tuon vuoden aikana ei kirkastunut mitään muuta kuin se, että teatterin parista leivän on löydyttävä.

Tunnelmien ja
tilojen luoja

Tänä keväänä Kalle Ropponen valmistui Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelmasta valosuunnittelijaksi, ainoana vuosikurssiltaan.

– Nyt koen olevani teatterintekijä, pienempänä ehkä ajattelin olevani näyttelijä, Ropponen kiteyttää.

Valosuunnittelijan työ ei ollut varsinainen kutsumus, ja ensisijaisesti mies hakikin näyttelijätyön laitokselle, jonne ei kuitenkaan päässyt. Koska vanha esiintymisvimma ei ole sammunut, hakeutuu Ropponen mielellään valokeilaankin. Kesällä hänet nähdään Tytäryhtiö2-nimisessä musiikki-iloittelussa Riihimäellä.

Työnkuva muodostuu tästä lähtien pääasiassa teatteri- ja tanssiesitysten valaistuksen suunnittelusta.

– Valosuunnittelija luo tunnelmia ja leikkauksia. Hän on tavallaan kuin elokuvien teossa leikkaaja: päättää valojen avulla mitä näytetään ja milloin. Tämä taas määrittää teoksen rytmiä ja tempoa. Valoilla voi lisäksi luoda abstraktisuutta.

Valosuunnittelija työskentelee tiiviissä yhteistyössä ohjaajan ja lavastajan kanssa. Paras tulos saavutetaan Ropposen mukaan silloin, kun kokonaisuus on eheä eikä katsoja tiedä minkä ratkaisun kukakin on tehnyt.

Virkoja vain
kourallinen

– Valolla voidaan lisäksi vaikuttaa tilakokemukseen: valosuunnittelija voi jatkaa siitä, mihin lavastaja on jäänyt. Valojen avulla luodaan eri vuodenajat ja ulko- ja sisätilat, Ropponen luettelee.

Motivoivimpana haasteena Ropponen pitää valaistuksen suunnittelemista nykytanssiteoksiin. Koska sanoma on abstrakti, ovat teokset usein pelkkien hetkien ja tunnelmien jatkumoa.

Valosuunnittelijan työ on Suomessa projektiluonteista. Valosuunnittelijan virkoja ei maassa ole kuin kourallinen, ja nekin kaikki osuvat isoimpiin taloihin, esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatteriin.

– Ideaalitilanne voisi olla se, että saisi johonkin taloon sovittua esimerkiksi kolme perättäistä työtä. Yhden normaalimittaisen projektin suunnitteluun menee noin kolme kuukautta.

Syksyksi Ropposella on taas lyhyt pesti Turun ruotsalaiseen teatteriin, jonne hän teki lopputyönsä. Toiveissa olisi ottaa joskus Kansallisopperan lava haltuun.