fbpx
Uutiset

Valtava työvoimareservi käyttämättä

Suomessa puhutaan jo piilevästä työvoimapulasta ainakin joillain aloilla. Samalla voimistuvat vaatimukset työperäisen maahanmuuton rajoitusten purkamisesta.

Tilastot kuitenkin kertovat, että Suomesta löytyy valtava työvoimareservi, pitkäaikaistyöttömät. Heidän määränsä on kasvanut talouden kasvusta huolimatta vuodessa 17000:lla.

Kaikkiaan pitkäaikaistyöttöminä on 60 000. Kun lukuun lisätään pian kortistoihin tulevat tukityöllistetyt ja työttömyyseläkkeelle sysätyt, on luku noin 200 000!

Tuo valtava joukko on käytännöllisesti katsoen koko ajan pois avoimilta työmarkkinoilta.

Kysymys kuuluu: miten tästä väestä edes osa saataisiin työllistettyä ilman valtion tukieuroja?

Tyhjentävää vastausta ei varmasti pysy antamaan kukaan. Anteeksiantamatonta on se, ettei koko ongelmaa ole otettu riittävän vakavasti sitten 1990-luvun alkuvuosien laman.

Ensialkuun eläteltiin toiveita, että talouden nopea kasvu hoitaa ongelman itsestään. Suomeen luotiin 1990-luvun puolivälin jälkeen Paavo Lipposen hallitusten aikana yli 300 000 uutta työpaikkaa, mutta pitkäaikaistyöttömyys pysyi entisellään.

Kahden viime vaalikauden aikana ongelmaan on pyritty hakemaan ratkaisuja. Ne ovat kuitenkin jääneet toistuvasti pintapuolisiksi. On puhuttu tempputyöllistämisestä ja vippaskonsteista ymmärtämättä, mistä on kyse.

Suurin ongelma on siinä, ettei pitkäaikaistyöttömyyttä ole lähdetty tutkimaan kokonaisvaltaisemmin.

Monet asiantuntijat ovat esittäneet varhaisen puuttumisen välttämättömyyttä jo opiskeluaikana sekä nopeaa reagointia riskiryhmien jouduttua työttömäksi.

Nykyisen järjestelmän heikkoudet piilevät siinä, että työllistämistoimenpiteet ovat liian lyhytkestoisia, työttömäksi joutunut pääsee aktiivitoimien piiriin liian hitaasti, eikä koulutuksessa kiinnitetä riittävää huomiota riskiryhmien tukitoimiin.

Koulupudokkaasta tulee liian usein työmarkkinoiden pudokas.

Monet laskelmat osoittavat, että kurssitus, kouluttaminen, tukityöllistäminen ja opiskelijan tukeminen maksavat itsensä takaisin korkojen kanssa.

Julkinen puoli on Suomessa jaettu eri hallintokuntiin. Jokainen hallintokunta tuijottaa omiin kustannuksiinsa lyhyellä aikavälillä. Yli hallintokuntien meneviä toimia, jossa laskettaisiin kokonaisuuden hyödyt pitkällä aikavälillä, ei juurikaan ole.

Siksi kokonaisuuden kannalta typeriä sektorikohtaisia ratkaisuja tehdään jatkuvasti. Maksajana on suomalainen yhteiskunta.

Muun muassa Ruotsi ja Tanska ovat välttäneet lähes kokonaan pitkäaikaistyöttömyyden ongelmat välittömillä ja pitkävaikutteisilla aktiivitoimilla sekä varhaisella puuttumisella.

Molemmissa maissa työttömyysaste on puolet pienempi kuin Suomessa ja julkinen talous on, päinvastoin kuin Suomen, ylijäämäinen. Pitää muistaa myös Tanskan ja Ruotsin valtavat maahanmuuttajien määrät. Heidätkin on tehotoimin saatu kohtalaisen hyvin sorvin ääreen.

Menot