Uutiset

Valtio vastuussa rauhanturvaajista

Aliupseeriliitto valitsi tiistaina hämeenlinnalaisen ylivääpelin Pekka Jylhän vuoden aliupseeriksi. Valinnan teki tänä vuonna poikkeukselliseksi se, että liitto haluaa paitsi palkita ansioituneen sotilaan, myös tuoda ylivääpeli Jylhän myötä julkiseen keskusteluun kiusallisen epäkohdan.

Mies haavoittui vakavasti helmikuussa Afganistanissa panssarimiinan räjähdyksessä ja on tämän jälkeen joutunut tosissaan taistelemaan jatkohoidostaan. Kriisinhallintatehtävän päätyttyä mies ei toipilaana ja edelleen työkyvyttömänä ole saanut valtiolta, Valtionkonttorilta tukea hoidolleen. Kustannuksista on vastannut hänen ammattijärjestönsä Aliupseeriliitto.

Rauhanturvatehtävissä vammautunut ylivääpeli Jylhä on yksittäistapaus, onneksi. Vaikka Suomi on vuosikymmenien ajan ollut rauhanturvaamisen suurvalta, kuolemantapauksia tai vakavia loukkaantumisia on erittäin vähän, vaikka suomalaissotilaat ovat palvelleet kovissakin paikoissa. Hyvän onnen lisäksi pieniin tappiolukuihin vaikuttavat varmasti myös sotilaiden ammattitaito, korkea työmoraali ja hyvä koulutus.

Rauhanturvatehtäviin maailman kriisipesäkkeisiin valitaan lähtijät aina vapaaehtoisten joukosta, ketään ei pakoteta asettamaan henkeään ja terveyttään alttiiksi. Jokainen lähtijä on epäilemättä punninnut mielessään ne riskit, joita sotatoimialueella väistämättä on olemassa. Niitä ei ole salannut myöskään puolustusvoimat.

On täysin luonnollista, että niin ammattisotilaat kuin reserviläiset kriisialueille lähtiessään luottavat siihen, että heistä pidetään huolta, sattuupa mitä tahansa. Ylivääpeli Jylhän ongelmat jatkohoitoon pääsemiseksi osoittavat kuitenkin kaikessa karuudessaan, ettei rauhanturvaamisen suurvalta kykene sittenkään huolehtimaan sotilaistaan. Rauhanturvatehtävien nurja puoli ja erityisesti riskien jälkihoito ovat kiusallisen heikoissa kantimissa.

On ilmeistä, että Suomesta puuttuvat säädökset tai määräykset rauhanturvatehtävissä vammautuneiden oikeuksista. Mikäli pelisääntöjä ei ole tai niitä on mahdollisuus tulkita, avun hakija joutuu helposti viranomaisten pompoteltavaksi, äärimmillään mielivaltaisen kohtelun uhriksi.

Tuntuu ikävältä, kun vammautunut sotilas joutuu todistelemaan ja selittelemään viranomaisille sitä, että oli Afganistaniin lähtiessään terve mies, mutta palattuaan tehtävästä vajaakykyinen invalidi.

Suomi lähettää vastakin sotilaitaan ja muuta kriisinhallinnan henkilökuntaa eri puolille levotonta maailmaa varmistamaan rauhaa ja parantamaan sodan jälkiä. Se on kunniakasta ja vaativaa työtä, johon osallistujilla on aina myös henkilökohtainen riski, jopa oma elämä ja terveys ovat pelissä.

Rauhanturvatehtävät on rintamapalvelusta vastaava komennus, ja niihin osallistuvat ovat verrattavissa sotaveteraaneihin ja niissä vammautuneet sotainvalideihin. Ylivääpeli Jylhän soisi jäävän viimeiseksi rauhanturvaajaksi, joka joutuu taistelemaan oikeuksistaan.