Uutiset

Valtiosihteerit vakiinnuttivat asemansa

Suurin osa juhannusviikolla nimitetyn hallituksen ministereistä on saanut ”oikeiksi käsikseen” valtiosihteerit. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtaman kuuden puolueen hallituksen valtiosihteereitä on peräti 14, edellisessä hallituksessa heitä oli yksi vähemmän. Yhden lisäys selittyy juuri hallituksen laajuudella. Kaksi suurta hallituspuoluetta, kokoomus ja sosiaalidemokraatit saavat molemmat neljä valtiosihteeriä. Niiden neljä pientä hallituskumppania saa kukin yhden valtiosihteerin ministeriensä avustajiksi.

Oikeastaan kokoomuksella on viisi poliittista valtiosihteeriä, vaikka pääministerin valtiosihteeri luetaankin virkamieheksi. Valtiosihteeri Veli-Pekka Nummikoski johtaa valtioneuvoston kansliaa.

Valtiosihteereiden lisäksi ministereitä avustaa liuta erityisavustajia, joita esimerkiksi pääministerillä on neljä. Heidän lukumääräänsä on hallitus hallitukselta hinattu ylöspäin. Aika ajoin, yleensä hallitusten syntymisten jälkeen on tovi keskustelu avustajien tarpeellisuudesta ja asemasta ministeriöiden organisaatioissa.

Valtiosihteerit nauttivat esimiehensä, ministerin täydellistä luottamusta. Ilman sitä ei tehtävän hoito onnistu. He eivät ole varsinaisia poliitikkoja, mutta on luonnollista, että heidän aatemaailmansa ei juuri poikkea esimiehestään. Monesti valtiosihteereiksi nimitetään etujärjestöjen asiantuntijatehtävissä kannuksensa hankkineita, yhteiskunnallisesti suuntautuneita miehiä ja naisia. Tosin muutama valtiosihteeri on hankkinut kannuksensa pelkästään puoluetyössä.

Heidän työkuvansa määritellään melko vapaamuotoisesti. Valtiosihteerit valmistelevat valtioneuvostossa ja ministeriössä päätettäviä asioita sekä hahmottavat hallinnonalansa poliittisia painopisteitä ja linjauksia.

Valtiosihteerit voivat edustaa ministeriään valmistelevissa kokouksissa, mutta he eivät osallistu varsinaiseen päätöksentekoon ministerin sijaisena.

Keskeiseksi osaksi poliittisten valtiosihteereiden työtä ovat nousseet lukuisat EU-kokoukset. Ministeri ei jokaiseen tapaamiseen ennätä, joten valtiosihteeri lähetetään monesti matkaan.

Ovatko he vain poliittisia juonittelijoita vai ministeriä ja koko valtioneuvoston työtä tukevia huippuasiantuntijoita? Kokemuksia valtiosihteereistä on jo muutaman hallituksen ajalta. Parhaimmillaan he lyövät tiedoillaan ja taidoillaan esimiehenään olevan ministerin mennen tullen. Muutama on osoittautunut uransa aikana puhdasveriseksi poliittiseksi kähmijäksi, puolueensa uskolliseksi soturiksi.

Alkuun ministeriöiden virkamiesjohtajat, erityisesti kansliapäälliköt karsastivat valtiosihteereitä. He pelkäsivät asemansa ministeriön ykkösvirkamiehinä horjuvan ja joutuvansa tiukkaan poliittiseen ohjaukseen ja kontrolliin.

Vuosien varrella epäluulot ovat hälvenneet ja yhteistyö sujuu. Kansliapäällikönkin on taustastaan riippumatta nautittava ministerin luottamusta eikä ainakaan näkyviä yhteenottoja ole viime vuosina esiintynyt.