Uutiset

Vamos sambar! Sambataan!

Riihimäkeläisiä sambaajia on puraissut karnevaalikärpänen.

Kun Helsingin kadut tänään lauantaina täyttyvät Samba Carnaval -kulkueiden riemullisista rytmeistä, täyttyy samalla pienen tytön pitkäaikainen haave.

Riihimäkeläistä Nellinoora Pajua puraisi karnevaalikärpänen jo kolmivuotiaana, ja nyt seitsenvuotias nuori neito pääsee itsekin osallistumaan jokavuotisiin karnevaalikarkeloihin. Mutta ei toki vain kadulta katselijana, vaan yhtenä kolmestakymmenestä Riihimäen kansalaisopiston sambatanssijoista.

Ensimmäistä vuottaan sambaileva Nellinoora on harrastanut balettia neljä vuotta, mutta innostui uudenlaisesta tanssimuodosta äitinsä harrastuksen myötä, ja on nyt koko joukon nuorin. Se näkyy kuitenkin vain koossa, ei taidoissa.

-Parasta tässä tanssissa on lattarimusiikin lisäksi se, että sitä voi harrastaa iästä ja koosta riippumatta. Hymy ja hyvä fiilis ovat tärkeitä, Nellinoora ja hänen äitinsä Anu Kylmäkorpi-Paju kuvailevat.

Hyvän fiiliksen lisäksi myös kunnon on oltava kohdallaan, kun sambaajajoukko tanssii suurena tuhatpäisenä kulkueena Senaatintorilta Kolmen sepän patsaalle, ja tuota väliä saakin sambata yhteen menoon puolisentoista tuntia.

Sambic on suomalaista sambaa

Samba on tanssina jo hyvin vanha, ja sen alkuperä juontaa aina kauaksi Brasiliaan asti. Vaikutteita se on saanut ainakin intiaaneilta ja afrikkalaisilta, ja myös portugalilaiset ovat tuoneet tanssiin oman silauksensa, erityisesti kristinuskon piirteitä.

-Esimerkiksi carnaval-sana tarkoittaa kirjaimellisesti, että ei lihaa, ja sillä viitataan paaston ajan alkamiseen helmikuussa, jolloin katolisissa maissa vietetään yhä edelleen suuria karnevaalijuhlia, selvittää Kirsi Helstelä, yksi Riihimäen kansalaisopiston kolmesta sambic-ryhmän vetäjistä.

Vaikka suuri osa Helsingin Samba Carnavalien osallistujista onkin perinteisen samban eli karnevaalisamban taitajia, edustaa riihimäkeläisten joukko kuitenkin yhtä samban alalajia, sambicia.

– Erilaisia samboja on tolkuton määrä. Karnevaalisamba on ehkä yleisin sambalaji, ja esimerkiksi suomalaiset sambakoulut opettavat vain karnevaalisambaa. Sambic sen sijaan on ennen kaikkea kuntoilumuoto, se on tanssiliikuntaa. Erityisen tehokasta se on niska- ja hartiaseudulle, koska käsiä liikutetaan laajasti ja paljon, viitisen vuotta erilaisia sambic-ryhmiä vetänyt Helstelä tietää.

Pääkaupunki kuninkaallisten hallussa

Sambicin äitinä pidetään Taina Kanervaa, joka kehitteli uudenlaisen tanssitavan kolmesta erilaisesta sambalajista: samba-reggaesta, Axé-sambasta ja karnevaalisambasta.

Kanervan perustama Sambic-tanssikoulu täyttääkin tänä vuonna 15 vuotta, ja siksi hän saa kunnian kantaa koko karnevaaliviikonlopun ajan kuningattaren kruunua.

-Karnevaalikuningattaruus on riolainen perinne. Siellä kuninkaalliset hallitsevat Rioa koko karnevaalien ajan, ja sieltä tapa on siirtynyt myös Suomeen sambaviikonlopun ajaksi, Kirsi Helstelä kertoo.

Ja ettei kuningattaren tarvitsisi hallita Helsinkiä yksinään, saa hän viikonloppukuninkaakseen jalkapallon parista paremmin tunnetun Keke Armstrongin.

-Kuninkaan valintaan vaikutti tänä vuonna ehdottomasti jalkapallon MM-kisat. Jalkapallo on brasiliassa tietenkin hyvin suosittua, ja myös monet sambabiisit kertovat jalkapallosta.

Riihimäeltä Rioon

Vaikka kansalaisopiston sambic-kurssi painottuukin fyysisyyteen, on ohjaaja kuitenkin huomioinut myös sambaajiensa henkistä puolta.

-En tiedä kovin paljon brasilialaisesta kulttuurista, mutta on sekin (henkisyys) harrastuksessa oleellista, Anu Kylmäkorpi-Paju pohtii.

Vaikka sambic on Riihimäellä ja koko Hämeessä Helstelän mukaan hyvin suosittua, ei ryhmä ole kuitenkaan vielä päässyt pistäytymään harrastuksensa alkulähteillä, karnevaalikaupunki Rio de Janeirossa.

-Mieli tekisi kyllä lähteä, Kylmäkorpi-Paju paljastaa.

Tyttären haave toteutui jo -olisiko seuraavaksi siis äidin vuoro?

Vaikka toisaalta; Helsingissä, Riossa tai Riihimäellä, sama kai se. Pääasia että sambataan.

Ja sama portugaliksi: Vamos sambar! (HäSa)