Uutiset

Vanha kartta joutaa roviolle

Kun kansanterveydellistä viinakriisissä piehtarointia on pian jatkunut kuukauden päivät, voisimme vähitellen kääntää katseemme muihinkin Euroopan unionin laajentumiseeen liittyviin näkökulmiin.

Eikä olisi yhtään pahitteeksi, vaikka joku edes yrittäisi hieman nostattaa eurovaalihuumaa. Vaalit sentään ovat jo kahden viikon päästä, eikä suurista vaalikeskusteluista ole vielä näkynyt vilaustakaan.

Jos vaalit eivät kiinnosta, niin tavallisen pulliaisen kannattaisi harkita kodin kirjahyllyssä pölyttyvän vanhan peruskartaston uusimista. Vanhasta voi osaa unionin uusista jäsenmaista olla mahdoton löytää.

Kesän mittaan ajanmukaiselle kartalle voi myös keksiä käyttöä, sillä lomalla on mahdollisuus käydä testaamassa esimerkiksi Virossa, Latviassa, Liettuassa tai Puolassa, miten nopeasti vanhat itäeurooppalaisen jähmeät rajamuodollisuudet muuttuvat ja mitä EU-jäsenyys arkipäivän tasolla merkitsee.

Meillä saattaa vielä olla sulattelemista siinä, että olemme nyt yhtä Viron, Unkarin, Tsekin, Slovakia, Slovenian, Puolan, Liettuan, Latvian, Maltan ja Kyproksen kanssa.

Uusista jäsenmaista kahdeksan on entisiä kommunistimaita, jotka ovat vanhoja jäsenmaita huomattavasti köyhempiä. Vain Maltan, Kyproksen ja Slovenian tulotaso on samaa luokkaa kuin Kreikassa ja Portugalissa, jotka ovat vanhan EU:n köyhimpiä maita.

Ei siis ihme, jos uusissa EU-maissa matkaillessa itse kukin tulee miettineeksi, tapahtuiko kaikki liian nopeasti. Voidaanko Suomen nykyaikaiset maatilat ja uusien jäsenmaiden alkeelliset pellot antiikkisine traktoreineen ja hevospeleineen laittaa samalle viivalle?

Entä onko järkeä yrittää rinnastaa kaikkia direktiivejä viimeisen päälle noudattavaa suomalaista kauppaa ja entisen itäblokin villinä rehottavaa, mutta paikoitellen säälittävän alkeellista markkinataloutta?

Asiaa voi kuitenkin yrittää katsoa myös toisesta näkökulmasta. Olisiko ollut mitään järkeä jättää näitä maita vielä pitemmäksi aikaa ulkopuolelle ja antaa elintasokuilun revetä vielä lisää?

EU:lle itälaajentuminen on ollut tärkeää paitsi taloudellisesti, myös moraalisesti. Viimeistään nyt kylmän sodan raja-aita keskeltä Eurooppaa on mahdollista häivyttää olemattomiin. Heti alkumetreillä onkin ollut havaittavissa, miten ylpeitä uudet jäsenmaat ovat siitä, että he ovat vihdoin ”oikeita eurooppalaisia”.

EU:ssa on myös laskettu, että laajentumisen hyödyt ja mahdollisuudet ovat ylivoimaisesti suuremmat kuin siihen liittyvät haitat, riskit ja kustannukset.

Uusien maiden mukaan ottamista on pidetty varsin yleisesti myös turvallisuutta edistävänä tekijänä.

EU:n laajentuminen ei sitä paitsi suinkaan pääty tähän. Vuonna 2007 on määrä olla Bulgarian ja Romanian vuoro. Lisäksi muitakin on jo jonossa, etunenässä Kroatia ja Makedonia.

Turkillakin on mahdollisuuksia, mikäli maan katsotaan edistyneen riittävästi ihmisoikeuksien kunnioittamisessa, oikeusvaltion vaalimisessa ja vähemmistöjen suojelussa.

Riikka Mäntyneva

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

riikka.mantyneva@hameensanomat.fi