Uutiset

Vanhalla talolla on väliä

Kun Hämeenlinnan kaupunki päätti myydä vanhoja kiinteistöjään yksityisille asunnoiksi, huokaisi moni varmasti helpotuksesta. Onneksi ajat, jolloin vanha sai automaattisesti väistyä uuden tieltä, ovat ohi – ainakin toistaiseksi. Asuntoina rakennukset jatkavat elämäänsä vielä pitkään.

Vanhoista taloista on tullut muodikkaita. Toivottavasti nyt ei mennä toiseen ääripäähän. Järki on vanhan suojelun kaveri, eikä kaikki vanha ole säilyttämisen arvoista. Menneisyydessä on synnytetty kaameitakin kukkasia, joiden kitkeminen on paikallaan. Uusille rakennuksille on raivattava tilaa, mutta hellällä kädellä.

Kaupungin menneisyyden pitää näkyä sen rakennuksissa. Vanhat tehtaat kertovat kaupungin teollistumisen tarinan, synnytyssairaala muistuttaa terveydenhoidon kehityksestä ja sauna ajasta, jolloin elämän suuret tosiasiat opittiin yhteissaunan lauteilla hikoillen.

Hämeenlinnassa on otettu oppia menneistä suurista virheistä, jotka moukaroivat hyväkuntoiset talot maan tasalle. Jälkiviisauden sijaan meidän on hyvä muistaa, että purkamisen vuosina elettiin uuden, korkean ja modernin ihailun aikaa. Tulevaisuus ajoi menneisyyden ohi. Ne kaukonäköiset yhdistykset ja yksityiset ihmiset, jotka puolustivat vanhojen talojen olemassaoloa, oli helppo leimata hurahtaneiksi kehityksen jarruiksi.

Jo tuhottujen talojen perään on turha enää itkeä. Menneisyyden virheet pitää kääntää voitoksi. Vielä ei ole liian myöhäistä herätä arvostamaan ja säilyttämään lähihistoriaa.

Kun aloitin reilu vuosi sitten Hämeen Sanomien Sunnuntaisivuilla vanhojen talojen tarinoita kertovan sarjan, olin varma, ettei sarjasta tulisi pitkäikäistä. Kuka muistaisi vanhaa? Ketä yleensäkään kiinnostaisivat kymmeniä vuosia sitten puretut rakennukset?

Aliarvioin talojen merkityksen.

Jokaisesta sarjan kuluessa esitellystä talosta on kerrottu kymmeniä tarinoita ja muistoja. Talot eivät ole vain rakennuksia, vaan ne tulvivat elämää ja ihmiskohtaloita, jotka säilyvät muistoissa pitkään. Aina on niitä, jotka ovat kuunnelleet isovanhempiensa tarinoita ja jopa niitä, jotka ovat kirjoittaneet tarinansa jälkipolville. Voi olla, että lapset eivät ole niistä kiinnostuneita, mutta on mahdollista, että lapsenlapset jo janoavatkin tietoa juuristaan.

Hämeenlinnan asukkaat tekisivät palveluksen tulevaisuudelle, jos he ottaisivat selvää oman talonsa menneisyydestä ja kirjaisivat sen ylös. Mitä talon tontilla on ollut? Millaisia ihmisiä talossa on asunut? Mitä talossa on aikojen kuluessa tapahtunut?

Mikään ei estä rakentamasta tarinoista ja kuvista vaikka pienoisnäyttelyä rappukäytävään. Talojen tarinat ovat tärkeitä. Ihmiset tulevat ja menevät, mutta talot jäävät. Toivottavasti myös vanhojen talojen tarinat säilyvät, vaikka muistelijoiden rivit harvenevat.

Saila Karpiola

Päivän lehti

31.5.2020