Kolumnit Uutiset

Vanhan pervertikon tunnustuksia

Juuri 60-vuotta täyttänyt Johannes Koskinen (sd.) aloitti kunnallisuransa Janakkalassa vuonna 1977.

Oma urani kuntapolitiikassa on lähes samanmittainen, olemmehan ikätovereita.

Toisin kuin Johannes, koko valtuustourani olen viettänyt kuunteluoppilaana, siis medialle osoitetuilla paikoilla lukuisissa kunnissa.

Kuntapolitiikka on silti erittäin tärkeää, sillä kuntapäättäjät päättävät ihmisten lähiasioista.

Voi pojat, kuinka monta kertaa on tehnyt mieli vaatia valtuustossa puheenvuoroa!

Joskus on tullut istutuksi kolmekin valtuustoa viikossa.

Samaan ylsi tällä viikolla kollega Kaupunkiuutisista Kari Karppinen, joka istui peräkkäin Janakkalan kymmentuntisen maratonvaltuuston ja hieman keveämmät Hämeenlinnan sekä Hattulan.

Persus leviää itse kullakin, mutta kokemuskin kasvaa.

Eri kunnissa on erilaisia kulttuureita. Otetaanpa vaikka Luopioinen, joka tosin nykyään on osa Pälkänettä.

Siellä oppi, mikä on suhteellinen vaali, koska siellä suoritettiin kaikki vaalit suhteellisesti. Sehän poikkeaa enemmistövaalissa siinä, että äänestetään ehdokaslistaa eikä ehdokasta.

Luopioisissa oli pitkään kaksi poliittista blokkia, jotka eivät keskustelleet keskenään. Siksi tarvittiin suhteellisesta vaalia.

Tämä tuli tutuksi Hämeenlinnassakin niihin aikoihin, kun Leo Kohtalan poppoo vaikutti valtuustossa.

Luopioisissa suhteellisuus oli niin tuttua, ettei vaalissa kauan nokka tuhissut. Kunnansihteeri olisi laskenut ehdokkaiden suhdeluvut unissaankin.

Lammilla taas oli tapana, että kaikki sanoivat kaikille käsipäivää ennen kuin valtuuston kokous voitiin aloittaa. Tämän hyvän käytänteen voisi kopioida Hämeenlinnaan.

Jos Kalvolassa myöhästyi valtuustosta 10 minuuttia, kokous saattoi olla jo ohi ja valtuutetut kahvilla. Hattula on ollut hieman samantyyppinen, mutta nyttemmin puheet ovat pidentyneet.

Pienissä kunnissa valtuusto aikaisemmin käsitteli hyvinkin vähäisiä asioita. Mieleen on jäänyt keskustelu, jossa valtuutetut taittoivat peistä taidehankinnasta.

Pitkään keskusteltiin siitä, voidaanko taulu ostaa taitelijalta, joka on tunnettu homoseksuaali. Muistaakseni hankintaan kuitenkin päädyttiin.

Monet kerrat on tullut itsellekin huutia valtuustopuheenvuoroissa. Likasankojournalismista on syytetty valtuuston vasemmalta laidalta ja asenteellisuudesta oikealta sekä päinvastoin. Keskusta on uhannut haastaa oikeuteen.

Kerran postilaatikossa oli silkkaa paskaa kirjelähetyksenä. Toisen kerran tuli lavallinen lehmänlantaa portille, mutta se liittyi raportointiin eräästä tieriidasta.

Selkänahka on ehkä parkkiintunut, mutta edelleen tämä on jännää. Todennäköisesti olen perverssi.