Kolumnit Uutiset

Vanhanen kertoi vallan varjopuolen

Harvinaisen rehellistä puhetta. Muuta ei voi sanoa ex-pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) avoimesta tilityksestä tuoreessa Apu-lehdessä.

Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen toimi pääministerinä vuosina 2003–2010. Hän tunnusti rehellisesti, että valta nousi hattuun, eikä hän huomannut sitä itse. Vasta kun hän sai medialta palautetta itsensä korostamisesta ja puheisiin yhä useammin tulleesta minä sanan käytöstä, huomasi Vanhanen tyylinsä muuttuneen.

Käytöksessäni oli ylimielisyyttä, sanoi Vanhanen rehellisesti.

Uutta ei ole se, että näin tapahtuu. Uutta, jopa ainutlaatuista, on asian tiedostaminen ja julkinen tunnustaminen.

Tunnustus ei suinkaan tee Vanhasesta huonoa ihmistä, eikä se vähennä hänen arvoaan valtiomiehenä. Pikemminkin päinvastoin. Rehellisyys kertoo rohkeudesta ja siitä, että huippupoliitikkokin on vain ihminen, johon olosuhteet vaikuttavat.

Vanhasen kertoma panee monen huippupoliitikon tykönänsä miettimään omaa käytöstään vallan kahvassa.

Esimerkiksi pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) kannattaisi painaa mieleensä Vanhasen tarinointi. Oliko pelkkä kirjallisen selvityksen antaminen perustuslakivaliokunnalle Himas-jupakassa oire vallantäyteyden tunteesta?

Monet perustuslakivaliokunnan jäsenet kokivat käytöksen ylimieliseksi. Kataisella oli toki kaksi mahdollisuutta, kirjallinen ja suullinen. Jälkimmäisen valinta olisi kertonut siitä, että hän arvostaa kuulemistilaisuutta ja valiokunnan jäsenille olisi tarjoutunut mahdollisuus esittää kysymyksiä.

Vanhanen sanoi vasta jälkikäteen tajunneensa, miten kovilla hän oli ja miten vallan huuma sokaisi. Paljon kertoo sekin, että hän julkisesti ilmoitti jatkavansa pääministerinä vielä kolmannen kauden.

Myös Vanhasen toimintatavat muuttuivat loppuaikoina. Hän toimi yhä enemmän omin päin ja tuli ulos itsenäisillä pohdinnoilla, kuten Lapin hangilla syntyneellä ajatuksella eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen.

Sinänsä esitys oli perusteltu, mutta irrallaan kolmikantaisesta valmistelusta, johon eläkekysymykset kuuluvat ja ilman, että muut hallituksen jäsenet olisivat olleet esityksestä informoituja.

Kun mennään ajassa taaksepäin, niin yhä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että Vanhasen käytös pääministerinä oli enemmän sääntö kuin poikkeus.

Paavo Lipponen (sd.) muistetaan poliittisia ansioitaan enemmän siitä, miten huonosti hän sieti eriäviä mielipiteitä ja miten härskisti hän käytti välillä valtaansa puolueen sisällä.

Ihan oma lukunsa oli presidentti Urho Kekkonen. Neljännesvuosisata presidenttinä teki tehtävänsä. Kekkosesta tuli loppuaikoina yksinvaltias, jonka tahtoon oli taivuttava, jos halusi ministerisalkun tai johtaviin virkoihin. Toimittajatkin presidentti piti myllykirjeillään ruodussa.