Uutiset

Vanhasesta virisi karenssikeskustelu

Eduskunta myönsi ex-pääministeri Matti Vanhaselle eron kansanedustajan tehtävästä. Ero tulee voimaan 20. syyskuuta, kun Vanhanen siirtyy uuden työnantajansa, Perheyritysten liiton palkkalistoille, toimitusjohtajaksi.

Vanhasen työpaikan vaihdon yhteydessä virisi keskustelu siitä, pitäisikö ministeritason poliitikoille asettaa karenssiaika, ennen kuin he voivat lähteä yksityisen puolen yrityksiin töihin.

Asian nosti esiin SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Eero Heinäluoma. Vihreät ovat jo aiemmin esittäneet samansuuntaisia ajatuksia.

Toki asia on pohdinnan arvoinen. Ministereillä on paljon tietoa vireillä olevista hankkeista, jotka eivät ole olleet julkisuudessa. Heillä voi myös olla luottamuksellisia ja salassa pidettäviä yritystietoja.

Kyse on kuitenkin hyvin marginaalisesta asiasta. Ministerit siirtyvät harvoin valtioneuvostosta yksityisen yrityksen palvelukseen. Jos karenssia suunniteltaisiin, pitäisi lähteä siitä, että kutakin tapausta harkittaisiin aina erikseen.

On vaikea kuvitella, että Matti Vanhanen veisi mukanaan Perheyritysten liittoon valtiosalaisuuksia, jotka hyödyttäisivät liiton jäsenyrityksiä ja olisivat haitallisia kolmannelle osapuolelle.

Karenssin esiin nostaminen Vanhasen tapauksessa on enemmänkin politiikkaa kuin aitoa huolta tietojen vuotamisesta. Karenssiasia olisi pitänyt nostaa esiin silloin, kun Paavo Lipponen (sd.) siirtyi kaasuputkea Itämereen vetävän Nord Streamin konsultiksi.

Karenssiasiaa pitäisi pohtia siitä näkökulmasta, että miksi työnantaja palkkaa juuri ministerin. Palkkaamisessa painaa muun muassa se, että tunnetulla poliitikolla on mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

On ihan selvä asia, että Lipposelle ja Vanhaselle aukeavat ovet eri tavalla kuin tuntemattomalle toimitusjohtajalle. Kuten Vanhanen jo ennen uuden työnsä vastaanottamista sanoi, ex- pääministerin on käytettävä vaikuttamisessa erityistä harkintaa.

Juuri tästä on kysymys.

Politiikasta yrityselämään hyppäämisessä on tällä hetkellä iso kynnys. Liian iso, jos sitä ajattelee inhimilliseltä kannalta. Esimerkiksi vuoden karenssi kasvattaisi kynnystä merkittävästi lisää.

Monissa tapauksissa nousisi seinä eteen, jos työn kykenisi vastaanottamaan vaikkapa vasta vuoden kuluttua valinnasta.

Toki yksityiselläkin puolella on sopimuksia, jotka estävät johtajaa tai asiantuntijaa siirtymästä heti kilpailijan palvelukseen. Karenssi on kuukausista jopa vuosiin riippuen tehtävästä.

Kilpailukiellot ovat tarkasti harkittuja, eikä niitä aseteta umpimähkään. Ministerin kohdalla karenssi olisi kuitenkin enemmän äärimäinen varotoimi, siis vain kaiken varalta.

Eikä sellaisia pidä asettaa senkään takia, että se vähentäisi vain lisää pätevien ihmisten halua lähteä valtakunnanpolitiikkaan.

Jo nyt osaavista ehdokkaista on krooninen pula.