Uutiset

Vanhat kaunat nousevat savuna ilmaan

Mahdollisuus päästä Euroopan unionin jäseneksi toimii Balkanilla juuri sillä tavalla kuin pitääkin. Se panee vauhtia jäsenkandidaatin niveliin.

Serbia on tästä hyvä esimerkki. Sen jäsenyysneuvotteluissa avattiin viime maanantaina ensimmäiset luvut.

Tie EU:n jäseneksi on pitkä ja kivinen, mutta edes näin pitkälle ei olisi päästy, jos Serbian johto ei olisi lähtenyt muuttamaan ennakkoluulottomasti ulkopolitiikkaansa.

Ratkaisevaa on ollut sovunhieronta Kosovon kanssa.

Aikaisemmin Serbiaan kuulunut Kosovo lähti omille teilleen sen jälkeen, kun Nato oli vuonna 1999 pommittanut 11 viikon ajan Serbian joukkoja Kosovossa. Nato pysäytti etnisen puhdistuksen, jonka Slobodan Milosevicin johtama Serbia yritti panna toimeen albaanienemmistöisessä Kosovossa.

KOSOVO JULISTAUTUI itsenäiseksi vuonna 2008. Sen on tunnustanut yli sata maata, muun muassa kaikki suurimmat länsimaat. Serbian vanha liittolainen Venäjä ei kuulu tähän joukkoon.

Serbia lähetti jäsenhakemuksen EU:lle vuonna 2009. Hanke nytkähti kunnolla eteenpäin vuonna 2013, kun Serbia ja Kosovo allekirjoittivat sopimuksen pyrkimyksestä normalisoida suhteet. Kyse ei ole vielä siitä, että Serbia tunnustaisi Kosovon, mutta EU:n välittämä sopimus loi pohjan yhteistyön lisäämiselle.

Sovunhieronta on jatkunut. Viime elokuussa Serbia ja Kosovo panivat nimet energia- ja televiestintäsopimukseen. Sen myötä Kosovo sai oman maasuuntanumeron puhelinliikenteeseen.

Kosovon pohjoisosissa asuvat serbit saivat vastineeksi autonomiaa muun muassa opetus- ja talousasioihin. Lisäksi Kosovon serbivähemmistö sai luvan ottaa vastaan tukiaisia Serbiasta.

Serbian ja Kosovon sopimuksen kiivaimmat vastustajat ovat yllättäen löytyneet Kosovosta.

Maiden suhteiden lämmittämistä vastustavat Kosovon oppositiokansanedustajat ovat tehneet useita kyynelkaasuiskuja parlamenttiin. Viimeisin oli viime maanantaina. Serbivähemmistön itsehallinto-oikeuksien lisäksi Kosovon äärinationalistit vastustavat rajasopimusta Montenegron kanssa.

SERBIASTAKIN LÖYTYY kovan linjan nationalisteja, mutta nyt vallassa olevat voidaan laskea Eurooppa-mielisiin. Sekä presidentti Tomislav Nikolic että pääministeri Aleksandar Vucic kuuluvat edistyspuolueeseen, joka irtosi vuonna 2008 hyvin kansallismielisestä radikaalipuolueesta.

Sekä Nikolicilla että Vucicilla takki on kääntynyt täydet 180 astetta. Vucic oli vuosina 1998–2000 maan viestintäministeri ja hyvin lojaali Milosevicille.

Nyt Vucicin keskeinen päämäärä on päästä niihin pöytiin, missä 15 vuotta sitten päätettiin Serbian kurittamisesta.

Kosovon lisäksi Vucic on lämmitellyt hallituksensa suhteita Albanian ja Bosnia-Hertsegovinan kanssa. Symbolisesti tärkeitä ovat olleet Vucicin kaksi vierailua bosnialaiseen Srebrenicaan, missä serbijoukot teloittivat 8 000 muslimimiestä vuonna 1995.

Ensimmäisellä vierailullaan heinäkuussa Vucic joutui pakenemaan kiviä heittelevien mielenosoittajien alta. Toisella vierailullaan marraskuussa turvatoimet Srbrenican muistomerkillä olivat tiukat.

Liennytyseleistä huolimatta Serbian ei uskota pääsevän unionin jäseneksi ennen vuotta 2020. Maalla on paljon petrattavaa esimerkiksi sananvapauden vaalimisessa.