Uutiset

Vanhemmuus jatkuu huostaanoton jälkeenkin

Se on kriisi, joka koskettaa koko perhettä. Siis myös vanhempia.

-Omassa työssäni olen huomannut, että vanhemmat kokevat jäävänsä huostaanottotilanteessa aika yksin, sanoo Mari Känkänen, joka työskentelee Kanta-Hämeen perhetyön tapaamiskoordinaattorina.

Känkänen on seurannut työssään vaikeita tilanteita läheltä. Vanhempi on harvoin valmis vastaanottamaan tukea sosiaalityöntekijältä, joka päättää huostaanotosta.

Yleensä tarvetta olisi ulkopuoliselle avulle.

Havaintojen seurauksena Kanta-Hämeen perhetyö, Hämeen Sininauha ja Hämeenlinnan Setlementti lyöttäytyivät yhteen: päätettiin käynnistää kaupungin ensimmäinen tukiryhmä huostaanotettujen lasten syntymävanhemmille.

Vanhemmat haussa

Ensimmäisen Voikukkia-vertaistukiryhmän on tarkoitus aloittaa kokoontumiset lokakuussa. Ryhmänohjaajina toimivat Känkäsen lisäksi Annemari Päivärinta ja Elina Haanpää.

Nyt ryhmään etsitään vanhempia.

-Olemme kiertäneet paikoissa, joissa työntekijät kohtaavat vanhempia. Työntekijät voivat keskustella vanhempien kanssa asiasta ja välittää meille kiinnostuneiden yhteystiedot, Päivärinta selvittää.

Työntekijät ovat olleet ryhmän perustamisesta mielissään, mutta itse ryhmäläisiä ei ole vielä liiemmin ilmaantunut. Vähimmäismääräksi on ajateltu kolmea vanhempaa.

Lapsenkin etu

Vertaistukiryhmässä käydään läpi muun muassa vanhempien omia kokemuksia, huostaanottokertomuksia ja sitä, miten kriisi voi näkyä niin lapsessa kuin vanhemmassakin. Tarkoitus on päästä eteenpäin.

Tilanteen käsittely ja hyväksyminen ovat myös lapsen etu.

-Kun vanhempi hyväksyy sijoitushoitopaikan, lapsikin voi kiintyä siihen. Vanhempi voi ymmärtää, että vanhemmuus jatkuu, vaikka onkin erilaista, Känkänen kertoo.

Hämeenlinnassa on vuositasolla noin 120-140 huostaanotettua lasta. Uusia huostaanottoja tehdään vuodessa 15-20.

Ryhmässä vanhempi saakin omin silmin huomata, että ei ole ainoa.

Vertaistuki tärkeintä

Voikukkia on valtakunnallinen hanke, joka tekee yhteistyötä kuntien, järjestöjen ja yksityisten tahojen kanssa.

Hämeenlinnan ryhmä sai rahoituksensa kaupungilta. Jatko on Päivärinnan mukaan kiinni siitä, kuinka hyvin toiminta lähtee käyntiin ja vakuuttaa kaupungin tarpeellisuudellaan.

Muilta paikkakunnilta saadut kokemukset ovat olleet hyviä.

Monissa paikoissa on löytynyt myös vanhempia, jotka ovat kiinnostuneet ryhmän ohjaamisesta. Vertaistukivetäjästä on Känkäsen ja Päivärinnan mukaan eniten apua.

-Vertaistuki on tässä tärkeintä. Me ohjaajat vain mahdollistamme sen, Känkänen tiivistää. (HäSa)