Uutiset

Vanhempainvapaaseen lisää pituutta

Vanhempainvapaiden kehittämistä pohtinut ajoin hyvinkin erimielinen työryhmä rohkaisee pienten lasten isiä nykyistä pitempiin vanhempainlomiin. Tällä hetkellä vain muutama prosentti isistä käyttää mahdollisuuttaan lisävapaisiin varsinaisen isäkuukauden lisäksi.

Selitys tähän saattaa olla hyvinkin yksinkertainen. Suomalaisperheissä yleensä mies ansaitsee vaimoa enemmän ja kun päivärahat lasketaan omien ansioiden perusteella, perhe saa enemmän rahaa, jos vanhempainloma painottuu äidin pidettäväksi. Nuorilla perheille on lähes poikkeuksetta maksamattomia opintolainoja ja asuntolainaa suuriakin summia. Työurat ovat lasten syntyessä vasta aluillaan ja palkkataso sen mukainen. Kun nuorelle perheelle jokainen euro on tärkeä, on luonnollista, että vanhempainloman pitää se, jonka lomasta koituu vähiten tulojen menetyksiä.

Torstaina mietintönsä sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehulalle (kesk.) jättänyt työryhmä esitti kolme vaihtoehtoista mallia vanhempainlomiksi. Vaihtoehtoina ovat nykyisen mallin muuttaminen niin, että isän pitämä loma pitenisi tai pidennettäisiin yhdessä jaettavan loman sekä isän loman pituuksia. Kolmas vaihtoehto jakaisi puolentoista vuoden mittaisen vanhempainloman kolmeen kuuden kuukauden osaan. Niistä yhden pitäisi äiti, toisen isä ja yhdestä jaksosta vanhemmat päättäisivät keskenään. Yksituumaisena tavoitteena on vähintään se, että lapsi hoidetaan vähintään vuoden vanhaksi kotona.

Kysymys on laajasta yhteiskunta- ja perhepoliittisesta uudistuksesta. Sillä tarkoitetaan pelkkää hyvää ja siinä on aitoa pyrkimystä helpottaa lapsiperheiden arkea, mutta sillä on myös hintalappu. Sen loppusummaa on mahdotonta edes yrittää arvioida, sillä päätöstä mallista, jonka mukaan edetään, ei ole tehty. Työryhmä korostaa myös joustoja ja valinnaisuutta, koska perheiden tarpeet ja elämäntilanteet ovat erilaisia. Tämä merkitsee mahdollisuutta lomien yksilölliseen räätälöintiin, jolloin kustannustietoisuus hämärtyy entisestään.

Vanhempainvapaiden kustannukset jaetaan valtion, työnantajien ja työntekijöiden kesken. On luonnollista, ettei yksikään maksajaryhmä halua oman osuutensa kasvavan. Kysymys on kuitenkin sadoista miljoonista euroista ja niiden jakautumisesta maksajien kesken.

Asiantuntijoiden mukaan yhden lapsen syntymästä koituu työnantajalle noin 25 000 euron lisäkustannukset tavanomaisten työnantajamaksujen oheen. Oikeutettu kysymys kuuluukin, kuinka suuri vastuu sälytetään työnantajille kansakunnan syntyvyyden varmistamiseksi ja onko se yleensä työnantajan tehtävä.

Perhepoliittisia etuisuuksia ei sovi vähätellä, mutta kuinka moni perhe päättää hankkia lapsia vain niiden kannustamina. Lapsilisät, vanhempainlomat ja muut etuudet ovat toki tervetulleita tulonlisiä, mutta ne eivät ole ainoita syitä lapsiperheen perustamiseen tai sen kasvattamiseen.