Uutiset

Vanhempien vastuu kestää kohdusta hautaan

”Lapset etsivät vanhempiaan kapakoista.” ”Yksin kotona ollut pikkupoika kuoli tulipalossa.” ”Vauvan ravistelu on erittäin vaarallista.”

Mitä yhteistä on näillä eilisillä otsikoilla, jotka saivat varmasti muidenkin kuin minun sappeni kiehahtamaan? Vastaus kuuluu kaikessa karuudessaan: Vastuuttomat vanhemmat.

Ei ole ensimmäinen, mutta ei varmasti myöskään viimeinen kerta, kun pikkulapsia jätetään kotiin oman onnensa nojaan tai itkevän vauvan vanhempien pinna katkeaa väkivaltaisin lopputuloksin.

Ei noin kymmenvuotiaalle, itsekin vielä täysin lapselle, voi sälyttää hoitovastuuta parivuotiaasta, kun äiskä ja iskä haluavat pitää hauskaa ja lähtevät naukkailemaan napantereja baariin.

Eikä viisivuotias ole läheskään sen ikäinen, että hänen voisi olettaa pärjäävän kotona yksikseen, kun vanhemmat piipahtavat vaikkapa kaupassa. Sen todistaa sunnuntaina Kuopion Vehmersalmella sattunut tulipalo. Mitä osaa viisivuotias tehdä yksin, jos liekit alkavat nuolla asuntoa ympärillä? Eipä paljon mitään. Eikä hänen kuulukaan osata. Hänen pitäisi vain olla lapsi, jolla on läsnäolevat ja rakastavat vanhemmat, jotka turvaavat hänen elämäänsä.

On turha niin ikään luoda illuusiota, että vahinkoa ei voi sattua juuri meidän perheen kohdalla. Tilastot ovat väärällään onnettomuuksia ja tapaturmia, joista jokaiselle löytyy kasvot. Kuinkas sitten suu pannaan, jos yhtäkkiä onkin lähdettävä arkkukauppaan?

Tämän päivän lastenhoidossa korostuu aiempaa selkeämmin vanhempien itsekkyys, tietynlainen minä-minun-minulle -ajattelu.

Lapsien tekoa siirretään mahdollisimman pitkälle, ettei nuoruus vain jää elämättä. Sitten, kun jälkikasvua tulee, joudutaan pistämään oma, entinen elämä ja hauskanpito jäihin. Siinä vaiheessa liian monen aikuisen hymy hyytyy ja mielen valtaa katkeruus lasta kohtaan.

Laiminlyöntiä voivat aiheuttaa myös kiireinen työelämä tai työttömyydestä aiheutuva syrjäytyminen ja masentuminen.

Tarkkaa tutkimustietoa ei ole, mutta arvioiden mukaan Suomessa esimerkiksi kovan ravistelun kohteeksi joutuu useita vauvoja joka kuukausi. Jos lapsen väkivaltainen kohtelu alkaa jo tässä vaiheessa, ennuste tasapainoisesta nuoruudesta ja aikuisuudesta ei ole hyvä.

Oravanpyörä on valmis. Lapsi, joka on kasvuvuotensa saanut kärsiä vanhempien vihasta ja silkasta välinpitämättömyydestä, ei saa hyviä eväitä omaan elämäänsä.

Vanhemman vastuu ei katoa milloinkaan, ei edes lapsen muuttaessa kotoa. Kadota ei saa vuosien varrella rakkauskaan, kasvoipa lapsesta minkälainen tahansa.

Tilanne on todella surullinen niillä lapsilla, joiden vanhemmat eivät ole tätä ymmärtäneet. Anteeksi on vaikea antaa. Kenenkään.

Päivän lehti

20.1.2020