Uutiset

Vankien jouluraha

Joukko uteliaita kyseli seurakunnan antamista rahalahjoituksista (HäSa 29.12.2005).

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan diakoniatyöllä oli vuonna 2005 yhteensä 23 000 euroa talousarviovaroja avustustoimintaan. Kun yksityisten ihmisten antamat lahjoitukset ja rahastoavustukset lasketaan mukaan, kokonaisavustussumma oli noin 30 000 euroa.

Tästä summasta avustimme myös hämeenlinnalaisia vankeja, 20 eurolla jokaista.

Joulun alla viidessä eri vankilassa oli yhteensä 21 hämeenlinnalaista, joten vankeja avustettiin kaikkiaan 420 eurolla. Muita avustuksia vankeusrangaistustaan kärsiville ei viime vuonna myönnetty, vaikka avustushakemuksia jonkin verran tulikin.

Rikosseuraamusvirasto suosittelee, että vankeja muistetaan mieluummin raha- kuin tavaralahjoilla, koska kaikki paketit joudutaan tarkistamaan. Vangit eivät voi pitää käteistä rahaa, joten lähettämämme rahat talletetaan vankilan tilille, josta ne ovat vangin käytettävissä jouluostoksiin vankilan myymälässä. Vankien joulurahapyynnöt tulevat seurakuntiin vankilapappien tai sosiaalityöntekijöiden kautta.

Seurakunnan työ vankiloissa on pääasiassa henkilökohtaista sellityötä sekä jumalanpalvelusten, hengellisten tilaisuuksien ja ryhmätoiminnan järjestämistä. Taloudellinen avustaminen jouluaikana on hyvin pieni osa työtä.

Parasta kirkon kriminaalityötä on mielestämme kuitenkin kirkon tekemä perustyö, kaikki seurakunnissa tehtävä työ, jolla on roolinsa myös rikollisuuden ennaltaehkäisyssä.

Jouluaikaan seurakunnassa muistettiin muitakin kuin vankeja. Vanhuksille järjestettiin kaikkiaan neljä joulujuhlaa, eri vammaisryhmillä oli omat joulujuhlansa ja vähävaraisille tarjottiin jouluateria.

Laitosvierailuja ja kotikäyntejä tehdään ympäri vuoden. Lintukodossa on tarjolla lämmin ateria kaksi kertaa viikossa pienituloisille ja eläkeikäisten ruokailu on kaksi kertaa viikossa keskusseurakuntatalossa. Lisäksi diakoniatyöntekijät tekevät päivittäin päätöksiä yksittäisten henkilöitten ja perheitten taloudellisesta avustamisesta.

Avustusperiaatteenamme on kerta- ja kriisiluonteisuus, mikä tarkoittaa, että emme pysty avustamaan ketään jatkuvasti.

Kirkon diakonia on olemassa siksi, että autettaisiin niitäkin, jotka eivät ole kilttejä, arvostettuja tai kunniallisia. Kaikkien mielestä on varmasti ilo auttaa lapsia, vanhuksia tai muuten mukavia ihmisiä. Nasaretilainen antoi meille kuitenkin toisenlaisen esimerkin kulkiessaan aikansa syntisten ja halveksittujen joukossa auttaen heitä, mutta ennen kaikkea antaessaan heille ihmisarvon.

Vangit eivät ole syyttä vankilassa, mutta rangaistuksena on vapauden, eikä tasavertaisen ihmisarvon menetys.

Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ei ole olemassa toivottomia ihmisiä. On tosiasia, että rikollisjärjestöjen mukana tullut järjestäytyminen ja rikollinen elämäntapa ei kaipaa tukea, mutta vankiloissa on aina paljon ensikertalaisia, joille kerta jää myös viimeiseksi.

Tiedämme, että vankien joukossa on niitä, jotka arvostavat pientäkin ylimääräistä joulurahaa. Monelle vankilassa olevalle ihmiselle on tärkeää, että joku ottaa yhteyttä ja muistaa, vaikka hän itse ei tuntisi sitä ansioillaan ansainneensakaan. Sitä kutsutaan armoksi.

Airi Raitaranta

diakoniasihteeri

Katja Lahti

päihde- ja kriminaalityöstä vastaava diakoni

Hämeenlinna

Päivän lehti

17.1.2020