Kolumnit Uutiset

Vapaa-aika ei ole rahaa

Työajalla ei ole enää vuosiin tarkoitettu aikaa, joka vietetään työpaikalla.

Vaikka työ ja vapaa-aika vielä toisistaan juuri ja juuri erotetaankin, ovat työpäivät alkamis- ja lopettamisaikoineen vaipuneet historiaan. Työasioita hoidetaan kotitietokoneella ja kännykällä paikasta ja ajasta riippumatta, eikä siitä odoteta enää rahallista korvausta.

Vapaa-aika ei ole rahaa, vaikka työaika sitä vielä olisikin.

Pelkkien lukujen valossa me suomalaiset olemme olleet jo vuosia laiska kansa. Kukaan toinen eurooppalainen ei tee yhtä lyhyitä työpäiviä kuin me.

Totuus on kuitenkin toinen.

Ylimääräisiä harmaita ylitöitä tehdään koko ajan enemmän. Jutut 60 tai jopa 70 tunnin viikkotyöajoista voivat hyvinkin pitää paikkansa, eikä silloin aika ole enää edes rahaa. Vapaa-aika päinvastoin annetaan ilmaiseksi pois ja silloin kärsijänä on yleensä perhe.

Ylitöitä ei pakoteta tekemään, eikä kukaan edellytä sinun tekevän yli kymmentuntisia päiviä. Harvasta on kuitenkaan kieltäytymään ylimääräisestä työstä silloin, kun työnantaja taistelee olemassaolostaan, kulman takana uhkaa irtisanominen tai töitä on vuoreksi asti.

Silloin purraan hammasta yhteen ja yritetään venyä, vaikkeivät voimat riittäisikään.

Vielä sata vuotta sitten me raadoimme tehtaissa 14- tai 16-tuntisia työpäiviä. Työpäivä alkoi ja päättyi tehtaan pillin soimiseen ja reikäkortti kertoi siitä, kuinka paljon töitä oli päivän kuluessa tehty.

50 vuotta sitten tuli voimaan laki 40-tuntisesta työviikosta. Suomalainen oppi viettämään viikonloppua ja olemaan töissä vain viitenä päivänä viikossa.

Meillä on nyt enemmän vapaata aikaa kuin koskaan, mutta me olemme koko ajan kiireisempiä, sillä vapaa-aikamme on entistä tiukemmin saneltua. Päiväkodit ja virastot menevät yhä kiinni tiettyyn aikaan ja kaupassa ei voi käydä koska tahansa. Kotitöihinkin on käytettävä tietty aika, vaikka emme sitä haluaisikaan.

Lyhyisiin tuokioihin pilkottu vapaa-aika joudutaan suorittamaan kaupan jonoissa tai puurokauhan varressa. Sosiaalinen elämä on valunut tietokoneelle.

Ei suomalaisella työpaikalla voida hyvin, eikä töitä paiskita tekemisen ilosta. Vain harva haluaa uhrata elämänsä suorittamisen alttarille. Viimeistään nyt on opittu, ettei työn tekeminen saa merkitä sankaritekoja tai ylenpalttista suorittamista.

Jokainen tarvitsee elämäänsä myös työstä vapaata aikaa. Meitä ei ole luotu vain suorittajiksi, vaan joskus on hyvä muistaa puhaltaa peli poikki. Työpäivä tuskin menee pilalle, jos jättää vastaamatta edes yhteen työsähköpostiin koti-iltana tai unohtaa asiakkaan puhelun sairauslomalla.

Ahkeruus ei voi tarkoittaa vain puurtamista, eivätkä sankarit raatajia. Eiköhän Koskelan Jussikin ole luopunut jo aikapäiviä sitten suosta ja kuokasta ja avannut niiden sijaan internetin.