Kolumnit Uutiset

Vapaa vaiko itsenäinen, kas siinä kysymys

Kuntien tehtävät ovat nyt suurennuslasin alla, kun hallitus runnoo läpi kuntauudistustaan.

Porkkanana kuntaliitoksiin kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) heiluttaa mahdollisuutta päästä niin sanotuksi vapaakunnaksi, jolla olisi enemmän valtaa ja vähemmän pikkutarkkoja velvoitteita kuin niillä kunnilla, jotka eivät lähde mukaan uusiin suurkuntiin.

Yksin jäävät pikkukunnat joutuisivat jatkamaan sen sijaan nykyehdoilla. Suomen kuntakartalla olisi siis jatkossa kahden kerroksen väkeä: suuret ja vapaat sekä pienet ja säädellyt.

Nähtäväksi jää, kuinka kunnat täkyyn tarttuvat. Kaupunkien luulisi ainakin innostuvan mahdollisuudesta päättää vaikkapa kauppapaikkojen kaavoituksen poikkeamisluvista ohi elykeskusten.

Hämeenlinnan seudulla keskuskaupungin lisäksi myös Hattula ja Janakkala ovat toivoneet esimerkiksi uusia liittymiä elinkeinoalueiltaan moottoritielle. Kunnat ovat toivoneet vapaampia käsiä myös muiden alueiden kaavoitukseen.

Nähtäväksi jää, kantavatko suuren kunnan mukanaan tuomat säädösväljennykset eripuraiset naapurit neuvottelupöytiin asti. Tuskinpa vain.

Selvitysmies Silja Hiironiemi luovutti Kuntien tehtävät -raporttinsa kuntaministerille viime viikolla. Mediassa nostettiin esille lähinnä tehtävien suuri määrä sekä mahdolliset tehtävien siirrot kunnilta valtiolle.

Sen sijaan pienemmälle huomiolle jäivät raportissa mainitut lukuisat ehdotukset tehtävien ja velvoitteiden karsimiseksi. Vaikka juuri siellähän ne kansalaisten arkeen vaikuttavat uudistukset piilevät.

Raportin mukaan kunnilla on paljon sellaisia tehtäviä, jotka voisivat jatkossa olla yhtä hyvin yhdistysten, yritysten tai jopa kansalaisten omalla vastuulla. Lisäksi siinä etsitään mahdollisia väljennyksiä kuntien lakisääteisiin velvoitteisiin.

Itse hämmästyin, ettei juuri kukaan ole toistaiseksi älähtänyt esimerkiksi lasten subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamismahdollisuudesta.

Luulin porua syntyvän myös kohdasta, jossa pohditaan peruskoululaisten terveystarkastusten vähentämistä siten, että vuositarkastukset kohdennettaisiin lähinnä erityislapsiin.

Henna Virkkunen odottaa työryhmältä ensimmäisiä normien vähennysesityksiä jo hallituksen maaliskuiseen kehysriiheen. Sen vuoksi julkisen keskustelun paikka olisi nyt, kun esityksiin on mahdollista vielä vaikuttaa.

Vaikka pitäisihän minun tällä kokemuksella jo tietää, että suurin poru syntyy yleensä vasta sitten, kun asiat on jo päätetty. Eihän esimerkiksi EU-tason päätöksenteko kiinnosta kansaa, vaikka juuri siellä luodaan monet suuntaviivat suomalaisellekin lainsäädännölle.

Kohut syntyvät vasta, kun linjauksia lähdetään toteuttamaan. Silloin on usein jo liian myöhäistä.