Kolumnit Uutiset

Vappunakin on kunniakasta juosta karkuun

Eivät isot nyrkit, leveät hartiat tai edes rauhallinen luonne ja sopuisan puheen lahja ole varma pelastus, kun nyrkit heiluvat taas tänäänkin.

Siitä asti, kun nopeat jalat pelastivat minut uhanneelta puukotukselta Kurikan Luovan nuorisoseuralla noin vuonna 1976, olen pitänyt yllä sellaista juoksukuntoa, että voin tarvittaessa yhä pyyhkäistä pakoon uhkaavaa väkivaltaa. Kunniatonta karkuun juoksemista ei ole, mutta kunniakkaita turpaansa saaneita on vappuyönäkin ensiapupoliklinikat pullollaan.

En olisi millään uskonut, että joudun kaivelemaan lähtökuopat jo valmiiksi Hämeenlinnan terveyskeskuksen rannassa keskellä aurinkoista keväisen viikonlopun päivää.

Huomasin rantareitillä irrallaan juoksevan isohkon koiran, sellaisen hauskan luppakorvaisen sekarotuisen puolischääfferin. No eipä siinä mitään, innoissaan telmivä koira ei mitenkään minua haitannut. En pelkää koiria, en kissoja enkä koiranulkoiluttajia. En vieläkään.

Näin seuraavaksi, että koira hyppi muuatta naista vasten, ja apua huutavalla naisella oli sylissään pienikokoinen koira, ehkä pentu. Huomasin vähän matkan päässä miekkosen, joka puhui matkapuhelimeen, toisessa kädessä oli koirantalutushihna. Menin tietenkin huutamaan jo matkan päästä, että menisi ottamaan koiransa kiinni.

Pienen sananvaihdon jälkeen koiramies meinasi käydä päälle! En pitänyt täysin uskottavana hyvin tyypillistä selitystä, jonka mukaan 50–100 metrin päässä kulkeva iso koira olisi ulkoiluttajan välittömässä hallinnassa.

Mainiota verbaalista lahjakkuutta osoittaen koiranulkoiluttaja haukkui minut kaikilla mahdollisilla onanointiin, apinoihin ja muuhun sen sellaiseen liittyvillä sanakäänteillä ja tietysti uhkasi, että vetää pataan.

Tottahan minäkin hieman kiivastuin, kun naisen ja pikkukoiran mahdollinen hätä vain naurattivat kyseistä henkilöä. Sitten tajusin, että kyseessä oli ilmiselvä väkivaltarikollinen. Piti kaivaa ne lähtökuopat. Niinpä tietysti. Onhan heitä keskuudessamme. Eihän heidän yksityistä rauhaansa saa kukaan kesken reippaan ulkoilun häiritä. Valitettavasti vastaavassa tilanteessa on kyllä pakko häiritä vastakin.

Kaikki tapahtui keskellä kaupunkia Vanajaveden sillan pielessä. Sillalla oli väkeä, ja varmaan olisi löytynyt todistajiakin, jotka olisivat vannoneet, että se hullu lenkkeilijä kävi viattoman koiranulkoiluttajan kimppuun.

Päivän lehti

5.4.2020