Uutiset

Värejä katsojan silmässä

Lähestyvän poikajengin naurunremakasta erottuu sana neekeri. Se mölistään moneen kertaa, ja kun päältä kymmenvuotiaat koltiaiset osuvat kohdalle, erottuu jo muutakin.

– Mitä eroa on neekerillä ja ilotulitusraketilla?

– No mitä?

– Raketin saa ampua vasta kuuden jälkeen.

– Hah, hah…

Saattaa kuulostaa kaiuilta vuosikymmeniltä, jolloin lakupatukkakääreessä oli nauravainen, mustanaamainen kikkarapää ja herkku nimeltä neekerinpusu ei loukannut ketään. Mutta tietenkin tapaus käveli äskettäin vastaan Hämeenlinnan kadulla.

Valtaosa ihmiskunnasta seilaa jossakin täydellisen värisokeuden ja sokean rasismin välillä. Kaiketi ikuisesti. Ihmisoikeusliiton tuoreen vuosikatsauksen mukaan rotuennakkoluulot ovat hellittäneen kuristusotettaan suomalaisista – paitsi suhteessa venäläisiin ja somaleihin. Joka neljäs nuori pitää itseään rasistina.

Paljon on rasismin kitkemiseksi tehty ja paljon tehdään, mutta tekemisen vaikutukset taipuvat aikojen ja tulkitsijan mukaan.

Hämeenlinnassa järjestettiin talvella seminaari, jossa kehuttiin maahanmuuttajien olevan tarvittuja bussikuskeja ja haluttuja siivoojia. Eikö tämä edusta perinteistä gastarbeiter-ajattelua, joka Saksassa todistettiin toimimattomaksi viimeistään 1960-luvulla?

Syrjintälautakunta kielsi taannoin Helsinkiä muodostamasta luokkia oppilaiden kielen perusteella. Kielto perustui valitukseen, jonka yhden maahanmuuttajaoppilaan isä oli tehnyt vuosia sitten. Oppilas ei ole enää koulussa, kuten ei ole maahanmuuttajaoppilaiden luokkaakaan. Tätäkö varten lautakunta perustettiin?

Pirkko Saisio kirjoitti näytelmän Sorsastaja, jossa on rooleja ainoastaan värillisille suomalaisille, koska he saavat muutoin vain rotuun pohjaavia osia. Voiko ongelmaa enää pinnallisemmin laastaroida? Kissa nostettiin pöydälle ja näytäntöjen loputtua se palaa vanhoille reiteilleen.

Muusikot järjestävät satunnaisen säännöllisesti rasismin vastaisia konsertteja. Avarakatseiset skidit käyvät, mutta natsiskinit kokoontuvat täysin erihenkisille kinkereille.

Toimittaja valitsi tällä kertaa kielteisen suhtautumisen suvaitsevaisuuden lisäämispyrkimyksiin. Myönteinen olisi ollut yhtä helposti perusteltavissa. Henkilökohtaisesti panin pisteen ymmärtämisyrityksille kuultuani seuraavan tarinan.

Tukholmassa asuva tummaihoinen suomalaisnainen kantaa geenistössään runsaan ripauksen valkoihoisuutta. Hän ryhtyi lapsentekoon jamaikalaisen miehen kanssa. Lapsosia syntyikin oikein liuta, jossa ihonväri vaihtelee liki valkoisesta liki pikeen.

Kun katraan vaaleaihoisin taapero palasi ensimmäisen päivän jälkeen uudesta päivähoitopaikasta kotiin, hän oli pieniä sydänjuuriaan myöten närkästynyt. Kuinka (musta) äiti ja (musta) isä olivat saattaneet lähettää hänet paikkaan, jossa kaikki lapset olivat mustia (kuten kaikki hänen omat sisaruksensa) paitsi hän?

Vedä tästä johtopäätöksiä.

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

29.5.2020