Uutiset

Väristyksiä kaiken kansan terveydeksi

– Suurin osa laitteista on jonkinlaisia väristimiä, nauraa näyttelysuunnittelija Mikko Kero Sähkömuseo Elektran kesänäyttelyn vitriinien välissä kulkiessaan.

Hyvin kiteytetty. Sähköterapia – totta vai tarua? -näyttelyn lasikoissa lepää muun muassa ruokailuvälineitä muistuttavia hierontakapineita, joihin johdettiin sähkövirta. Laitteella kuopsuttelu tuotti iholle värinää ja lämpöä.

Muutamien laitteiden vierellä makaa järeitä ”ohjauspaneeleita” täynnä mittareita ja hanikoita. Sähkö on ollut myös terveydenhoidollisesti vakava asia aina siitä asti, kun keksittiin, miten salamoissa piilevän voiman voi valjastaa.

Elektran näyttely alkaa sähköterapian juurilta, 1600-luvulta, ja ulottuu nykyaikaan. Vuosisatoja on kulunut ja tietoa karttunut, mutta yksi asia sinnittelee: sähköön liitetään yhä mystiikkaa.

Vai miksi kaikenlaiset väristimet muuten nytkin tekisivät rätisten kauppansa tv-shopeissa?

Virtaa kun saisi pulloon

Vaikka sähköterapia on ilmeisesti jämähtänyt väristimiin, ollaan kaukana ajasta, jolloin sähköä kerättiin rikillä valellun pallon pinnalle. Näin syntynyttä magneettikenttää ei vielä 1600-luvulla osattu hyödyntää lainkaan.

Vaan oppipa Jean Jallabert 1740-luvulla varastoimaan sähköä niin sanottuun Leidenin pulloon. Lääketiede käänsi katseensa sähköön, kun Jallabert onnistui sähköärsytyshoidon avulla parantamaan erään sepän halvaantuneen käden.

-!Alkoi valtava innostus. Erityisesti salonkiseurapiirit halusivat kokea sähkön vaikutukset, Mikko Kero selvittää.

Sähkössä innostivat nimenomaan väristykset. Sähköä pidettiin elinvoiman lähteenä. Erityisesti 1800-luku oli sähkön ja lääketieteen liiton kulta-aikaa.

– 1800-luvun lopun lääketieteelle verenkierron ymmärtäminen oli valtava pettymys, sillä samalla tajuttiin, että sähkö ”vain” lämmitti ihokudoksia ja kiihdytti aineenvaihduntaa. Lääketiede käänsi selkänsä sähköterapialle, Kero hahmottelee.

Sähkö ja vesi – parantavat voimat

Sähköterapia siirtyi kansanomaisten hoitomuotojen suojiin. Tämä – tavallaan yhä jatkuva – jakso sähköterapian historiaa saa Elektran näyttelytilan näyttämään hullun tiedemiehen laboratoriolta. Läsnä on johto poikineen.

Erityisesti sähköterapia pesiytyi kylpylöihin. Tarjolla oli muun muassa nelikylpy – joka raajalle oma pieni amme, joiden veteen johdettiin virtaa antamaan käsille ja jaloille kyytiä.

-!Hoitoja pidettiin paluuna luontoon, sillä vettä ja sähköä pidettiin luonnon parantavina voimina. Tästä syystä myös radiumia sisältävät terveyslähteiden vedet olivat suosittuja.

Elektran hyllyllä patsastelee muutama pahaenteisen näköinen pullo, joista yksi on sisältänyt pirkkalalaisen Velhonlähteen Radium-vettä. Nykykatsojan silmässä etiketti näyttää myrkkyvaroitukselta, mutta 1930-lukulaisille pullon sisältö oli – virvoitusjuomaa.

Terapialla tappava kääntöpuoli

Mutta oliko sähköterapia hyvä vai paha? Näyttely antaa itse kunkin päätellä itse. Sähköstä on yhtä kaikki ollut potilaskäytössä sekä hyötyä että haittaa. Pahimmillaan hoidot ovat olleet jopa kuolemaksi laboratorioiden räjähdeltyä ja sähkölatinkien tärskähdeltyä liian rajusti.

– 1930- ja 40-luvuilla sähköhoitoihin uskottiin sokeasti. Vasta 1950-luvulla tajuttiin, että esimerkiksi radiumvesien kääntöpuoli olivat syöpä ja solumutaatiot.

Suomessa on kirjoitettu sähköterapiasta melko vähän, mutta laitteita löytyy. Elektran ihmeet ovat lainassa Helsingin yliopiston museosta ja vantaalaisen Tapio Lukkosen kokoelmasta.

Lukkonen on myös käynyt etsimässä Pirkkalan Velhonlähteen.

– Siellä se yhä oli, jonkun takapihalla, Kero kertoo. (HäSa)

Sähköterapia – totta vai tarua? -näyttely on esillä Sähkömuseo Elektrassa kesinä 2005 ja 2006. Elektra on auki elokuun loppuun saakka ti-pe klo 12-18 ja la klo 11-17.