Uutiset

Varjele meitä hurskaalta hallitsijalta

Tänään amerikkalaiset valitsevat itselleen presidentin. Jo viikkokausia olemme saaneet lukea ja kuunnella tavallisten amerikkalaisten perusteluja sille, miksi he haluavat äänestää nykyistä presidenttiä George W. Bushia tai hänen haastajaansa John Kerryä.

Aika usein kuultu ja nähty vastaus on tämäntapainen: Äänestän nykyistä presidenttiä, koska hän on uskovainen mies / harras kristitty /uudestisyntynyt ihminen. Haluan Bushin jatkavan virassaan, koska hän rukoilee paljon ja säännöllisesti.

Meikäläinen ei voi olla ihmettelemättä: Entä sitten? Mitä tekemistä ahkeralla rukoilemisella tai syvällä uskolla on presidentin viran hoidon kanssa?

Tässä kyynisessä maailmassa joku voi jopa epäillä, että kristillisyys ja sen korostaminen voivat olla tarkoitushakuistakin toimintaa. Yhdysvalloissa uskonto kerta kaikkiaan on tärkeämpi asia kuin täällä meillä, joten eipä sen maan presidentiksi olisi ateistilla asiaakaan. Kaikki maat eivät ole kuin Suomi, jossa kansa äänesti kirkosta eronneen poliitikon presidentiksi.

Ei, minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Bush nuorempi olisi uskossaan aivan vilpitön. Mutta kun se vilpitönkään usko ei tee hänestä yhtään sen parempaa presidenttiä kuin miksi hän on nykyisellä kaudellaan osoittautunut.

Amerikkalaisia ajatellessa tulee mieleen vanha kunnon Luther (siis uskonpuhdistajamme Martti Luther, ei amerikkalaisten epäilemättä paremmin tuntema Martin Luther King, vaikka viimemainittukin puhui viisaita). Martti Luther näet on lausunut, että jumalaton, mutta hyvä hallitsija on parempi kuin hurskas ja huono.

Luther ei sano, etteikö joku voisi olla hallitsijana samanaikaisesti hurskas ja hyväkin, mutta ainakaan George W. Bush ei sellaiselta vaikuta.

Bushin edeltäjä Bill Clinton oli dynaaminen presidentti, vaikka typerät naisjutut veivät hänen aikaansa, energiaansa ja uskottavuuttaankin. Clintoniakaan ei voi pitää jumalattomana – olihan hänenkin oltava vähintään nimikristitty virkaansa päästäkseen – mutta ehkä hänet voisi määritellä sanoilla syntinen ja hyvä (tai jopa syntisen hyvä?)

Bushin uskovaisuus näkyy ainakin siinä, että hän aloittaa päivänsä pitämällä rukoushetken avustajiensa kanssa. Lisäksi hän tietenkin käy kirkossa säännöllisesti ja järjestää rukousaamiais-tilaisuuksia.

Mutta näkyykö presidentin kristillisyys itse viran hoidossa? En väitä olevani mikään Yhdysvaltain ulko- tai sisäpolitiikan asiantuntija, mutta näin äkkiseltään ei tule mieleen mitään, mikä noin käytännössä kertoisi Bushin uskovaisuudesta.

Bushin valheellisin perustein alkama sota voi tosin osoittautua raamatulliseksi siinä mielessä, että se ehkä todistaa konkreettisesti, mitä Jeesus tarkoitti sanoillaan: Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu.

————–

Mitä tekemistä ahkeralla rukoilemisella tai syvällä uskolla on presidentin viran hoidon kanssa?