Uutiset

Varo demokratian irvikuvaa

Kansanäänestykset, Britannian brexit etunenässä, ovat ravistelleet eurooppalaisia. Ensi viikonvaihteessa Unkari äänestää EU:n mahdollisista pakolaiskiintiöistä. 

Tulos on ennalta arvattavissa jo kysymyksenasettelun perusteella: ”Haluatteko, että EU voi sijoittaa ilman valtiopäivien hyväksyntää ei-Unkarin kansalaisia Unkariin?”

Aikoinaan bonapartismilla viitattiin parlamentin ohittamiseen kansanäänestysten avulla. Pääministeri Viktor Orbán menee pitemmälle: parlamentin enemmistön kielteinen kanta on tiedossa jo etukäteen.

Kysymys onkin Brysseliin kohdistuvasta mielenosoituksesta. Unkarin hallitusta kismittää komission ”sanelu” ja mahdollinen 250 000 euron sakko jokaista sijoittamatonta pakolaista kohden.

Unkarin hallitus sanoo 2. lokakuuta pidettävän äänestyksen lisäävän demokratiaa. Sen mukaan vain Unkarissa kansalaisilta kysytään maahanmuutosta. 

Silti yli 20 unkarilaista kansalaisjärjestöä on kehottanut boikotoimaan tai äänestämään tyhjää. Ne pitävät kysymyksenasettelua mielettömänä: se ei tarjoa ratkaisua pakolaiskysymykseen tai Euroopan unionin tulevaisuuteen. 

Kampanja pikemminkin lietsoo vihaa ulkomaalaisia kohtaan. Toisin kuin brexit se ei myöskään esitä selkeää vaihtoehtoa.

Maailmassa järjestetään tänä vuonna kolmattakymmentä kansanäänestystä. Aiheet vaihtelevat perustuslaeista Sveitsin kansanäänestyksiin. 

Erityisesti Britannian, Hollannin sekä Unkarin ja Italian äänestykset herättävät mielenkiintoa. Unkarin tapaus lisää epäilyjä niidenkin joukossa, jotka pitävät kansanäänestystä demokratian täydentäjänä.

Sekä Unkarissa että Britanniassa kyse on pohjimmiltaan yhden vallanhimoisen poliitikon valtapyrkimyksistä. 

Unkarin äänestyksen kysymys tekee pilkkaa koko instituutiosta, sillä siihen ei oikeastaan voi vastata ei. Tulossa onkin vain tavallista kalliimpi mielipidemittaus.

Lähes mihin tahansa kansallisen parlamentin sivuuttavaan kysymykseen on helppo vastata kielteisesti. Unkari on verrattavissa Kreikkaan, jossa hallitus haki viime vuonna parempia neuvotteluasemia eurokriisissä – turhaan.

Olennaista Unkarissa on äänestysprosentti. Jos kampanja ei saa yli puolta äänioikeutetuista uurnille, tulos on jo teknisesti mitätön. Samalla se on näpäytys Viktor Orbánin hallitukselle.

Kansanäänestys on Unkarin seitsemäs sitten järjestelmänmuutoksen. Uusi perustuslaki rajoittaa kansanäänestystä siten, että sitä ei voi järjestää perustuslain muuttamisesta, budjetista, vaalilaista, kansainvälisistä sopimuksista, parlamentin hajottamisesta, sodan tai poikkeustilan julistamisesta, sotilasoperaatioista tai yleisestä armahduksesta.

Tärkeimmästä eli itse perustuslain laatimisesta ei kuitenkaan järjestetty kansanäänestystä. Oikeistolainen kansalaispuolue Fidesz vei lain läpi muutamassa viikossa, ja se astui voimaan vuoden 2012 alusta. 

Italiassa tuleva kansanäänestys koskee juuri perustuslakia. Sen kaatuminen voi vaikuttaa paitsi Italian myös laajemmin Euroopan vakauteen.

Unkarissa hallitus on tukenut näkökantaansa suurella julistekampanjalla: Tiesittekö, että maahanmuuttajat tekivät Pariisin terroriteot? Pelkästään Libyassa miljoona maahanmuuttajaa haluaa tulla Eurooppaan, ja naisten ahdistelu on lisääntynyt Euroopassa. 

Propagandan taso on saanut myös vastustajat liikkeelle: Tiesittekö itse, että Syyriassa on sota, puu saattaa kaatua päällenne ja että 1500-luvulla karhut hyökkäsivät 42 ihmisen kimppuun Unkarin maaseudulla?

Kampanjan takana oleva ”Kaksihäntäinen koirapuolue” panee paremmaksi: Tiesittekö, että miljoona unkarilaista aikoo muuttaa Eurooppaan? Toinen juliste kertoo, että keskiverto unkarilainen on nähnyt elämässään enemmän ufoja kuin maahanmuuttajia.

Itse arvioin, että tekemällä hallituksen väitteet naurunalaisiksi kriitikot ovat oikealla asialla. 

Informaatiovaikuttaminen ei ole Venäjän yksinoikeus. Politiikasta on tullut tunnetta ja hysteriaa Yhdysvaltoja myöten. Unkarissa poliittisen argumentaation taso suorastaan romahti.

Haloo? Onko tällainen uhkana myös Suomessa, jos joskus ollaan siinä tilanteessa, että Natosta järjestetään kansanäänestys?

 

Heino Nyyssönen
Kirjoittaja on dosentti ja valtio-opin yliopisto-opettaja Turun yliopistossa.
palaute@lannenmedia.fi