Kolumnit Uutiset

Varovainen kiitos, ehkä

Moni ilahtui kuullessaan uutisesta, jonka mukaan hallitus vetää pois uhkauksensa vähentää hoitajamitoitusta esimerkiksi vanhainkodeissa 0,5 hoitajasta 0,4:ään. 

Samalla päätettiin hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoituksen yhdenmukaistamisesta yksityisillä ja julkisilla palvelutuottajilla. Henkilöstömitoitukseen lasketaan jatkossa mukaan joustavammin perustein hoitoon osallistuva henkilökunta.

Viimeinen lause särähtää pahasti. Toki on hienoa, että mitoituksen leikkaamisesta luovutaan mutta vesittyykö koko päätös? Mitä tarkoittaa joustavampi hoitoon osallistuvan henkilökunnan määrittely? 

Sitäkö, että jatkossa jollain pikakurssilla voi tulla tekemään samaa työtä kuin alalle koulutetut terveydenhuollon ammattilaiset. 

Ajatellaanko, että vaikkapa 17-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija on täysin pätevä tuottamaan sellaista hoivaa, jota monisairaat vanhukset tarvitsevat? Voidaanko olettaa, että esimerkiksi vanhainkodin siistijä voidaan laskea mitoitukseen ja hänelle sälyttää myös hoidollisia tehtäviä.

Vanhuspalvelulaki sanoo: Toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta, ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Jos toimintayksikön tiloissa hoidettavana olevan iäkkään henkilön toimintakyky on alentunut siten, että hän tarvitsee huolenpitoa vuorokaudenajasta riippumatta, toimintayksikössä on oltava riittävästi henkilöstöä kaikkina vuorokauden aikoina. 

Tämä lain kohta ja koko muukin laki vastaa kysymyksiin. Hoitotyö kuuluu ammattilaisille. Avustavaa henkilöä ei voi laskea hoitajaksi, koska hän ei puutteellisen tietotaidon ja koulutuksen takia voi toteuttaa kriteerit täyttävää, laadukasta ja turvallista hoitoa.  

Väitetään, että ihmisen osaa kuka vain viedä vessaan tai suihkuttaa. Fakta on, että jokainen koulutettu hoitaja arvioi asiakastaan koko ajan. 

WC-käynneillä arvioidaan onko erittämiseen liittyvät asiat kunnossa: onko asiakkaan poikkeava sekavuus selitettävissä esimerkiksi virtsatieinfektioon liittyvillä oireilla joita voi huomata vessareissun yhteydessä. 

Suihku ei ole pelkkää vedellä ja shampoolla lotraamista, vaan jatkuvaa asiakkaan kuntouttamista, tarkkailua ja hoitamista. Kuinka hyvin asiakas kykenee osallistumaan suihkutapahtumaan? Onko ihossa jotain, joka kielii lääkityksen sopimattomuudesta? Saako asiakas sydänperäisiä oireita rasittuessaan suihkureissulla?

Kaikkeen tähän tarvitaan erityisosaamista, jota ei pikakurssilla tai muuta kuin hoitolaa opiskelemalla opi.

Hanna Jokinen
hanna.jii@hotmail.com
Kirjoittaja on rock’n’rollia rakastava, räväkkä SuPer-nainen.