Kolumnit Uutiset

Varovaisesti niiden hintojen kanssa

Tuloerojen kasvu on tosiasia, josta on syytä keskustella. Yleensä puhutaan siitä, että se jakaa suomalaiset kahteen kastiin: niihin, joilla on rahaa, ja niihin, joilla sitä ei ole.

No, pääjako on varmaan tällainen, mutta tuloryhmiä on tietysti useampiakin. Aika moni kuuluu kitkuttelijoiden ryhmään. Tuloja on, mutta kun jo asuminen ja ruoka maksavat paljon, mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Pesukoneen rikkoutuminen voi olla saada pienituloisen sinkun tai perheen talouden sekaisin.

Tällaista suurituloinen ei voi ymmärtää. Kirjailija Elina Hirvonen kirjoitti äskettäin Helsingin Sanomissa, että suurituloiselle raha on symbolista. Rikkaalle rahalla ei ole konkreettista merkitystä. Suurituloinen ei syö sen paremmin, vaikka saisi 10 000 euroa enemmän rahaa.

Pienituloiselle taas parin sadan euron yllättävä meno merkitsee paljon. Siinä voi olla kaurapuurokuuri edessä.

Mutta meillä alkaa olla suurituloisia, jotka eivät ymmärrä enää edes keskituloisen elämää. Ja kun tällaiset ihmiset ovat päättävissä asemissa, siinä voi tulla rumaa jälkeä.

Yksi esimerkki on Kalervo Kummola ja pöyristyttävät lippujen hinnat viime vuoden jääkiekon MM-kisoissa. Tai turhaa tätä on pelkästään Kummolaan kohdistaa: kyllä jääkiekkoliiton johtavissa elimissä oli täytynyt olla muitakin, jotka eivät olleet ymmärtäneet rahan arvosta tavalliselle ihmiselle yhtään mitään.

Tässä asiassa tarvittaisiin nyt varovaisuutta muuallakin kuin jääkiekkopiireissä. Vastikään ihmettelin työkaverilleni, missä vaiheessa konserttilippujen hinta Hämeenlinnassakin on pompannut jopa 32 euroon. Sekin on jo sellainen hinta, että moni joutuu miettimään, kuinka usein raaskii konserteissa käydä. Ainakin vielä toissa vuonna Verkatehtaan klassisen musiikin konserttiin pääsi 24 eurolla.

Lipun hinta on noussut siis 8 euroa eli runsaat 33 prosenttia. Se on aika paljon! Ihmettelen, jos tällaiset korotukset eivät ala tuntua yleisömäärissä.

Minusta olisi mukavaa, jos musiikkia kuuntelisi Verkatehtaalla täysi salillinen tavallisia ihmisiä. Kalliit liput voivat johtaa kuitenkin siihen, että paikalla on vain hyvätuloisia ja mahdollisesti niitä, jotka syystä tai toisesta pääsevät paikalle ilmaiseksi.

Tuntuu, että euroaikana tilaisuuksien järjestäjillä on kiusaus tehdä isoja hinnankorotuksia kerralla. Markka-aikana kukaan ei olisi uskaltanut korottaa hintaa lähes 50 markalla, mutta kahdeksan euron korotus kyllä näyttää onnistuvan tuosta vain.

Kulttuuririennoissa tekee mieli satsata välillä muuhunkin kuin pääsylippuun – nimittäin väliaikatarjoiluun. Mutta sitäkin joutuu nykyään miettimään kahdesti.

Olin äskettäin pitkästä aikaa oopperassa. Tilasimme väliaikakahvit koko seitsenhenkiselle seurueellemme. Lasku oli 83 euroa.

Onneksi ei ole enää markka-aika. Olisi ollut kauheata pulittaa lähes 500 markkaa pelkistä kahveista ja leivoksista. Mitäköhän lasku olisi ollut, jos olisimme päättäneet ottaa myös konjakit?

Päivän lehti

8.4.2020