Uutiset

Varusmiehen äidin mielestä armeija ei välitä pojistaan

Kun hämeenlinnalainen Hannele Baumgartner kuuli elokuun loppupuolella Karjalan Prikaatissa ampumavammaan kuolleesta varusmiehestä, hän tarttui puhelimeen ja soitti Vekarajärven esikuntapäällikölle.

– Halusin tietää, pystyvätkö he takaamaan varusmiestensä turvallisuuden ja oliko miehille tarjottu kriisiapua?

Tragedia kosketti kolmen pojan äitiä. Itsemurhan tehnyt varusmies oli hänen keskimmäisensä ryhmänjohtaja. Baumgartner haluaa herätellä keskustelua armeijan nykytilasta. Kova arvomaailma ei hänen mielestään ole 2010-lukua.

– Poika ei ole vieläkään toipunut tapahtuneesta. Hän kävi kuitenkin kapteenin ja kuraattorin puheilla ja sai lyhennettyä palvelusaikansa puoleen vuoteen. Monet voivat armeijassa huonosti, mutta heillä ei ole pokkaa tehdä kurssinmuutosta. Se on surullista.

Baumgartnerin mielestä puolustusvoimilla ei ole keinoja auttaa varusmiehiä rankkojen aikojen yli.

– Vekaranjärvellä moni olisi tarvinnut henkilökohtaisia keskusteluja, ei ilmoitusluonteista yhteistilaisuutta auditoriossa. Poikani on sanonut, ettei heistä siellä välitetä. Päälliköt haluavat vain painaa ikävät tapahtumat nopeasti villaisella.


Ei-rasti noteerataan

Juteinitalon huoneenoveen on teipattu lappu, jossa lukee lääkäri. Kutsuntoihin tulleet nuoret miehet vilahtelevat tiuhaan tahtiin ovesta sisään ja ulos.

– On aika harvinaista, että tässä huoneessa tulee esiin jotakin merkittävää, jota ei tiedetä jo etukäteen, sanoo kutsuntalääkäri Ilkka Seppänen, joka työskentelee normaalioloissa Hattulan terveyskeskuksessa.

Seppäsellä on käytössään kutsuttujen sairauskertomusjärjestelmä, esitietoja kouluterveydenhuollosta ja rikosrekisteri. Tämän lisäksi hän on itse jututtanut, esitarkastanut ja luokitellut 57-henkisen kutsuttujen ikäluokan viime keväänä.

Asevelvolliset tuovat lääkärin pakeille tullessaan mukanaan lomakkeen, jossa he muun muassa arvioivat omaa terveydentilaansa.

– Oleellinen kysymys kuuluu: tunnetko olevasi terve ja kykenevä suorittamaan palveluksen normaalisti. Jos poika vastaa tuohon ei, se on aika merkittävä rasti. Mutta asevelvollisuudesta vapauttaminen todella vaatii terveydellisen syyn, joko psyykkisen tai fyysisen, sanoo Seppänen.

Hannele Baumgartner ei usko, että kutsunnoissa ollaan aidosti kiinnostuneita nuoren miehen mielenliikkeistä.

– Kysely on pääpiirteistä ja näinköhän kutsutut edes täyttävät kaavakkeita totuudenmukaisesti, hän arvelee.


Sopeutumattomuus osa kasvamista

Lääkäri Ilkka Seppäsen mukaan nuoria kuunnellaan entistä herkemmällä korvalla. Kynnys vapauttaa palveluksesta on madaltunut ja madaltuu tulevaisuudessa entisestään.

Tyypillisimmät mielenterveydelliset syyt vapauttaa asevelvollinen palveluksesta ovat persoonallisuushäiriöt ja ahdistuneisuus. Armeijaan ei haluta puolikuntoisia ihmisiä, joiden ongelmien hoitaminen aiheuttaa ”hämminkiä ja toimenpiteitä”, jos voimat loppuvat syystä tai toisesta kesken palvelusajan.

– Armeija ei ole enää suomalaisten kasvattaja, vaan tietyllä tavalla niukoilla resursseilla toimiva liikelaitos. Sinne halutaan sellaisia, jotka kohtalaisen todennäköisesti pystyvät palvelemaan.

Seppänen on ollut Hattulan kutsuntalääkärinä kolme vuotta. Hän ei saa palautetietoa siitä, ketkä hänen pakeillaan käyneistä nuorista miehistä keskeyttävät armeijan. Osa nuorista miehistä on kuitenkin lääkärin mukaan sopeutumattomia ”terveellä tavalla”. Päihdeongelmat ja vaikeudet koulussa ovat monelle osa kasvamista ja kehittymistä.

Hannele Baumgartnerin mielestä armeija on niin rankka paikka ja oma maailmansa, että se todennäköisemmin vaikeuttaa kuin edistää nuoren tasapainoista kehittymistä.

– Ei varusmiehiä tarvitse pumpulissa pitää, mutta sallivuutta voisi lisätä varsinkin alussa. Aika moni pärjää kotijoukkojen tuella ja kaikilla ei niitä ole, sanoo Baumgartner. (HäSa)

Päivän lehti

29.10.2020

Fingerpori

comic