Uutiset

Vastaa lapsi, luonto kutsuu

Tänään päättyi Pieksämäellä järjestetty Partaharjun suurleiri. Kuusipäiväiseltä telttaleiriltä palaa koteihinsa myös bussillinen 10-14-vuotiaita hämeenlinnalaislapsia. Lapset kertovat varmasti vanhemmilleen innosta puhkuen, kuinka teltta pystytettiin ihan itse ja yöt nukuttiin makuupusseissa vierekkäin kavereiden kanssa.

Elokuussa nämä lapset palailevat kouluihinsa ja kertaavat kesän tapahtumia ystäviensä kanssa. Yli kahdentuhannen hengen telttaleirillä majailleilla lapsien kesämuistot erottuvat varmasti perinteisestä kävin Lintsillä, söin hattaraa ja oksensin uutuuslaitteen jälkeen -muistojen joukosta.

Lapsuudessani kiersimme perheeni kanssa ristiin rastiin Suomea asuntovaunullamme. Olen kokenut kaiken maailman visulahdet ja vaasalandiat, ja pakko on nyt rehellisyyden nimessä tunnustaa että hauskaa oli.

Pomppulinnat, vesiliukumäet ja liiallisen hattaransyönnin aiheuttama huono olo kuitenkin unohtuvat ja teemapuistot sekoittuvat ajan myötä muistoissa yhdeksi ja samaksi temmellyskentäksi.

Lapsuuteni kutkuttavimmat muistot sijoittuvatkin mummolan pihapiiriin. Isältä kinutulla ikiomalla puukolla veistelimme onkivapoja, joihin kiinnitettiin lankaa, hakaneula ja parhaimpina päivinä leivänmurukin syötiksi. Lähimetsästä etsimme omat kiipeilypuut, joiden sijaintia emme kertoneet kenellekään.

Sen kerran kun soudimme läheiselle saarelle tutkimusretkelle isäni kanssa, tärisin jännityksestä pelastusliivieni sisällä. Pikkuinen jollammehan saattaisi haaksirikkoutua ja joutuisimme nukkumaan majassa monta viikkoa. Saarelta taasen voisi löytyä vanha aarre tai ainakin puhuvia eläimiä.

Pieni ihminen ei paljon tarvitse kesälomalla ollakseen onnellinen. Hurjimmatkin huvipuistojen kieputtimet häviävät kirkkaasti nuotion sytyttämiselle ja makkaran käristämiselle. Suurilta metsäseikkailuilta saadut muistot kestävät taatusti pitempään kuin ranteeseen kerätyt rispaantuneet ja auringon haalistamat huvirannekkeet.

Lasten loppukesän suunnitelmia tehdessä ei sovi kompastua siihen harhaluuloon, ettei nykylapsilla muka ole hauskaa kuin 3D-kakkulat silmillään tai vuoristoradassa pää alaspäin. Kun pihapiirissä tassuttelevaa siiliäkin jäädään tuijottamaan lumoutuneena, millainen elämys onkaan metsän siimekseen tehty telttaretki?

Jokaisen lapsen sisällä pitää majaa pieni partiolainen, joka halajaa edes hetkeksi luontoseikkailulle. Myöhempinä ikävuosina asfalttiviidakon paahtava kuumuus saattaa toki voittaa nokkosten väistelemisen metsikössä. Metsästä pitäisikin saada nauttia vielä silloin, kun jokaisen kiven ja kannon takana odottaa suuri seikkailu.

Jos nuoriväki ei kuitenkaan jostain syystä innostu perinteisestä metsäretkestä, löytyy ratkaisu kirjallisuuden klassikoista. Kun muksulle iskee Viisikko-kirjan käteen, niin johan retki metsän siimekseen kera runsaiden eväiden muuttuu suureksi seikkailuksi.