Kolumnit Uutiset

Vastakkainasettelun aika on ohi

– Onko pakko lähteä etelänmatkalle sinappikoneen kanssa? kysyi kollega.

Sinappikoneella hän tarkoitti pientä vauvaa.

Reissusta ei kuulemma nauti vauva eikä äiti eikä isä. He voisivat paljon paremmin kotona kuin matkalla, työkaveri vielä lisäsi.

Keskustelu lähti muutamien lentoyhtiöiden ”aikuistenpaikoista”. Siis muutamasta hassusta paikkarivistä, jolle alle 12-vuotiaat eivät saa varattua paikkaa. Kyse on niin sanotusti hiljaisista paikoista.

Mutta siis väitteeseen: sylivauvan kanssa pitäisi olla kotona.

Ei, ei, ei.

Tekisi mieli oikeastaan sanoa, että mikset sitten itse jää kotiin, jos niin tympivät kaikki lentokoneen lapsiperheet. Mutta jätän sanomatta.

Ennemminkin mietityttää, mistä ihmeestä johtuu kauhea vastakkainasettelu. Toinen huutaa, että kamalaa lapsivastaisuutta, jos lentokoneessa varataan pari hassua riviä aikuisille. Toisaalla taas rääytään, että lapsiperheet voisivat vaan ihan pysytellä kotona, kun joku saattaa joskus jossain itkeä.

Aika ahdas maailma, molemmilla.

Palataan lentokoneeseen. Keneltä on pois, jos peräpäässä on aikuisten rivit? Ei ainakaan lapsiperheiltä. Silloinhan koneen etuosaan jää tilaa lapsiperheille. Luulisi, että järjestely tyydyttää kaikkia. Mutta ei. Aina on joku vinkumassa ”tasa-arvoista kohtelua”.

Työkaveri vielä toivoi, että tuleville vanhemmille pitäisi olla jokin ajokortin tyylinen kurssi: kuinka olla vanhempi.

Juu. Ei huono idea. Vanhempana olemisen malleja vain on yhtä paljon kuin on vanhempia. Eivätkä ne lapsetkaan ihan samanlaisia ole.

Mutta jotain ”ajokorttia” ehkä tarvitaan. Ehkä juuri siksi Kuinka kasvattaa Bebe -kirjat menevät niin hyvin kaupaksi.

Kirjassahan opastetaan siihen, että lapsi ei ole kaikki kaikessa, eikä aikuisten ei tarvitse tinkiä omasta aikuisuudestaan. Ranskalaiset ovat kuulemma hyviä kasvattamaan lapsiaan, koska lapsi ei ole numero yksi, mutta lapselta ei viedä kuitenkaan lapsuutta.

Varmasti vanhemmat ovat hukassa. Painitaan sen asian kanssa, että samaan aikaan pitäisi ylläpitää lukuisia rooleja. Etenkin naisilla homma menee liian helposti ”uhrautuva äiti” -muottiin.

Mutta ei roolien moninaisuus ole vain vanhempien ongelma. Tuntuu, että samaan aikaan lapsettomat ovat hukassa. He haluaisivat hiljaisen aikuisten maailman. Ettei missään olisi lapsia rääkymässä.

– Tuntuu, että pienten lasten vanhemmat kuvittelevat, että elämä pyörii vain heidän ympärillään, sanoi lapseton.

Mistä se kuvitelma sitten tulee? Siitäkö, että liikkuu lapsen kanssa, mahdollisesti jopa matkustaa?

Suvaitsevaisuuteen kuulu se, että pystyy miettimään asioita toisen näkövinkkelistä. Vaikka itse ei lapsista tai lapsettomista pitäisikään, niin antaa toisten olla. Kyllä tällä pallolla on tilaa. Toisia on joskus vaan niin vaikea sietää, kun elämä eroaa omasta liikaa.