Uutiset

Vastuunkantajat punnitaan vaikeina aikoina

Portugalin päätös hakea kymmenien miljardien eurojen talousapua muilta euromailta sekä Kansainväliseltä valuuttarahastolta iski myrskyn vimmalla suomalaiseen, juuri kuumimmillaan sykkivään vaalitaisteluun. Poliittinen oppositio, etenkin vaalien suurvoittajaksi povattu perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini rehvasteli heti uutisen tultua julki olleensa oikeassa jo pitkän aikaa. Hänen mukaansa talouden vakauttamismekanismit eivät toimi eikä kriisimaiden pelastamiseen olisi alkuunkaan pitänyt ryhtyä.

Mistä puheenjohtaja Soini tietää varmasti, ettei pelastusrenkaasta ole mitään hyötyä? Kreikka ui toki syvällä, mutta Irlannin taloudessa näkyy jo valoa putken päässä. Onko hän valmis ottamaan riskin, että Eurooppaan iskee taas uusi lama, jos jotkut valtiot ajautuvat suoritustilaan?

Edes Soini ei pääse karkuun sitä tosiasiaa, että eurooppalaisten valtioiden taloudet ovat vankasti sidoksissa toisiinsa. Hän ei voi olla varma, ettei muutaman maan konkurssista seuraisi mitään. Suomen kaltaisen, viennistä vaurautensa rakentaneen maan hyvinvointi loppuisi lyhyeen, jos ulkomaankauppa tyrehtyisi. Siitä kehkeytyisi hyvin nopeasti suurtyöttömyys monine ikävine seurauksineen.

Puoluejohtajien vaalitenteissä jakolinjat ovat käyneet hyvin selviksi. Hallituspuolueet ovat valmiit tukemaan Portugalia, perussuomalaiset puolestaan ovat jyrkästi vastaan kaikkia takauksia ja suoria lainoja. Puheenjohtaja Soini ei johdata missään oloissa joukkojaan yhdenkään tukipäätöksen taakse.

Sosiaalidemokraattien Jutta Urpilainen keikkuu rintamalinjojen välissä ja ärhentelee tukensa kynnykseksi pankkien ja sijoittajien vastuuta. Puheenjohtaja Urpilainen ei puheillaan pelaa puoluettaan ulos hallituksesta, jos äänestäjiltä tulee riittävä tuki. Toisaalta hän ei liputa suoraan hallituksen puolestakaan, mutta varoo visusti sulkemasta sen ovia pysyvästi takanaan.

Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on tärkeätä oivaltaa, mitä tässä ja nyt tehtävästä ratkaisusta seuraa. Taitava poliitikko lukee tilanteita pari-kolme siirtoa eteenpäin. Äänestäjän punnittavaksi on avautunut kaksi toisistaan poikkeavaa linjaa. Jatketaanko Suomessa vastuullisen politiikan tiellä vai annetaanko tuki Soinin populismille? Ollaanko todella valmiit kokeilemaan mitä seuraa, jos hätäapua ei pyytäjille anneta?

Vastuullisten puolueiden ja niiden johtajien on kannettava myös ikävien päätösten taakka. Ei Suomi voi olla Euroopassa ja rahaliitossa nauttimassa vain parhaista hetkistä, kakusta ei voi napsia pelkkiä mansikoita.

Suomen talous on taas hyvässä kasvuvireessä, vienti vetää ja työttömyys vähenee. Sen vaihtoehtona on heittäytyä seikkailupolitiikan vietäväksi, protestihalu voi viehättää hetken. Kaiken aikaa pitää kuitenkin tietää, mihin se johtaa ja erityisesti, kuinka yhteistyön ja luottamuksen sillat rakennetaan uudestaan.