Uutiset

Vastuuttomat urheilujohtajat vaihtoon

Julkkisten kipeät avioerot, kotimaan politiikan koukerot ja maailmalla riehuvat non-stop kriisit väistyivät taka-alalle päättynyttä kesää nopeammin, kun kiekkoidoli Jere Karalahti sai armon jatkaa viinahöyryistä pelaamistaan ja Ville Tiisanoja piikitti itse ja yksin testosteronia kehoonsa. Urheilu on edelleenkin kuolemaa vakavampi asia, joskin olemme kadottaneet terveen sielun terveestä ruumiista.

Suomalaisella huippu-urheilulla on uskottavuusongelma, jota voi sairaudeksikin kutsua. Ei pelkästään penkki-urheilijoiden ja sponsoreiden silmissä. Valehtelusta on tullut rehellisyyttä suurempi hyve, tässä tapauksessa pahe. Eniten olen huolissani niistä tuhansista nuorista, jotka aidon oikeasti haluavat urheilla ja kasvaa esimerkillisiksi kansalaisiksi. Nuoren urheilijan isänä olisin neuvoton, sillä nykyistä tilannetta ei voi enää järjellä selittää. Puhtaat arvot on uhrattu rahan alttarille.

Menemättä lähellekään likaisia yksityiskohtia niin tosiasia on, että huippu-urheilumme on elänyt valheen suossa vuosikymmeniä. Itsesääliäkin ja kansallista häpeää on kokeiltu, silti mikään ei muutu, ellei tervehdyttämistä aloiteta systeemin yläpäästä. Kerta kerran jälkeen kalpeat urheilujohtajat ilmestyvät koteihimme selittämään tuhannen ja yhden yön tarinoita. Kun me pojat oltiin niin taivaallisen tietämättömiä kaikesta. Talonmies Nyrönen piikkeineen ei siis olekaan vielä eläkkeellä.

Urheilija on systeemin tuotos. Myllylät, karalahdet ja tiisanojat ovat virheensä tehneet, mutta miksi urheilija kantaa aina yksin lopullisen vastuun tai miksi hommaa ei vihelletä kerrasta poikki? Urheilujohtajat ovat selkärangattomia, mutta mikä on sponsoreiden vastuu? Puhumme paljon arvojen tärkeydestä, edelleen ilman tarvittavia tekoja. Urheilujohto ryhdistäytyy vasta kun tukirahat häviävät pohjattomilta pankkitileiltä. Uudet kohteet voisivat löytyä esimerkiksi nuoriso-urheilusta ja kulttuurista. Yritystenkin on tiedostettava yhteiskunnallinen vastuunsa.

Näissä kahdessa nimenomaisessa tapauksessa – Karalahti ja Tiisanoja – virheet tehtiin jo vuosia sitten. Kuningas alkoholi on voittamaton, joten jääkiekkoilija Jere tarvitsee asiantuntija-apua ja hoitoa. Jääkiekko näyttää ja haisee keskikaljalta, joskin kaukalossa on syytä olla selvin päin. Tiisanoja taas sai turhan anteeksiannon, kun hänen ja kiekonheittäjän Timo Tompurin autosta löytyi Ranskassa vuonna 2002 satoja tabletteja kiellettyjä doping-aineita. Nyrösen syntejä.

Elämään kuuluu optimismi, jonka realismi valitettavan usein kuitenkin taltuttaa. Osa urheilijoista on aina ollut, ja on edelleen puhtaita. Siksi valtiovallan, tässä tapauksessa urheiluministeri Tanja Saarelan, on otettava urheilujärjestöjä ja niiden johtoa kohtaan jämäkämpi asenne. Tiisanojankin tapauksessa ainoa syyllinen näyttää olevan isänmaaton antidopingtoimikunta, joka käräytti kuulajätin kolmesti. Herrat ovat kauhusta jäykkiä, Villehän olisi voinut jäädä kiinni Göteborgin EM-kisoissa. Se vasta olisi hävettänyt.

kari.vaisanen@hameensanomat.fi