Uutiset

Väsymätön Väyrynen haastaa Kiviniemen

Kunniapuheenjohtajalla on tapana tukea taustalta kunnian antaneita, eikä pyrkiä uudelleen tehtävään, josta kunnia on jo saatu.

Paavo Väyrysen kohdalla kaikki on toisin. Kunniapuheenjohtaja haastaa istuvan puheenjohtajan ensi kesän puoluekokouksessa.

Monet puhuivat suuresta yllätyksestä. Puoluejohtokin kuulemma yllättyi. Vähänpä he tietävät Paavon sielunelämästä. Presidenttiehdokkuus ja etenkin valtava kampanjointi ja jalkatyö maakuntiin kertoivat Väyrysen innosta palata vallan kammareihin.

Televisioesiintymiset vain vahvistivat kuvaa valoissa viihtyvästä Väyrysestä. Hän puhkui intoa, vitsaili jopa itsestään ja keräsi kansan sympatioita.

Kivaa oli, sanoi Väyrynen, joka kokosi presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella selvästi enemmän ääniä kuin keskusta eduskuntavaaleissa ja jäi vain runsaan prosenttiyksikön toisen kierroksen paikasta.

Paavo päätti Vuokon kanssa turinoituaan, ettei puoli miljoonaa äänestäjää voi olla väärässä. Puoluejohtajakisaan pitää lähteä.

Tiedon hän piti itsellään ja Vuokolla. Se toi tiistaiseen tiedotustilaisuuteen sähköisyyttä ja antoi näpäytyksen nykyjohdolle. Eli sille samalle porukalle, joka teki kaikkensa estääkseen Paavon nousun presidenttiehdokkaaksi.

Temppua ei Väyrynen unohda, jos kohta kykenee elämään sen kanssa.

Kaksi vuotta sitten Lahden puoluekokouksessa Väyrynen jäi puheenjohtajataistossa pahnan pohjimmaiseksi ja putosi viime keväänä eduskunnasta.

Pettymykset kasvattivat näyttöhaluja, ja vähät hän välittää siitä, että Mari Kiviniemen haastaminen repii pahasti puoluetta.

Jako kahteen kulkee Kiviniemen kaltaisten cityliberaalien ja väyrysläisten aitovierille haikailevien impivaaralaisten välillä.

Jaosta on myös hyötyä puolueelle, jos se vain kestää turbulenssin ilman repeämiä. Sisäinen kamppailu innostaa väkeä, tupaillat täyttyvät ja turpakäräjät kylillä kiihtyvät.

Kaiken lisäksi Väyrynen vetää takaisin perussuomalaisiin hairahtuneita ja eduskuntavaaleissa nukkumaan jääneitä.

Parasta keskustalle olisi, jos Väyrynen ottaisi varapuheenjohtajan paikan, jos ei nyt ihan puheenjohtajaksi yllä.

Jos yltää, vie se puolueen imagoa vuosikymmeniä taaksepäin ja karkottaa keskustakodeista kaupunkiin lähteneitä nuoria äänestäjiä.

Keskusta ei ole ensimmäistä kertaa puoluetta repivässä tilanteessa. Värikkäimpiä aikoja elettiin tohtorien taistossa, kun Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen ottivat yhteen keskustan johtamisesta.

Silloin kyse oli enemmän tohtorien egoista kuin nykyisen kaltaisista linjariidoista. Tuolloin vannottiin yhdessä yya-uskollisuutta ja kilvoiteltiin Kekkosen suosiosta.

Hetkellisesti Paavo Väyrysen linja voi nyt pelastaa paon perussuomalaisiin, mutta on tulevaisuutta ajatellen turmiollinen.

Päivän lehti

31.5.2020