Uutiset

Väsynyt kuntoilija loukkaantuu herkimmin

Kun liikuntaharrastus imaisee mukaansa, on vaikeaa muistaa maltti. Ahnehtimalla harjoituksia joka päivälle voi liikuntaan tulla pakotettu tauko urheiluvamman takia.

Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Pippa Laukka kohtaa työssään paljon ihmisiä, jotka syttyvät lajistaan niin, että eivät malta lisätä harjoittelua asteittain.

– Keho saa yhtäkkiä paljon samantyyppistä kuormitusta, eikä ehdi kunnolla palautua edellisestä harjoituksesta, kun pitäisi suoriutua jo uudesta.

Kuntoilija arvioi usein lähtökuntonsa ja jaksamiskykynsä korkeammalle kuin se onkaan. Tämä koskee niin liikunnasta vasta innostuneita kuin jo pidempään harrastaneita.

– Jos menee koko ajan liian lujaa, stoppi valitettavasti tulee ennen pitkää. Jos se ei tule urheiluvammana, se voi ilmetä ylirasitustilana. Keho ei vain enää palaudu, voimaton olo jatkuu.

Erilaiset rasitusvammat vaivaavatkin kilpaurheilijoiden sijaan useammin tavallista kuntoilijaa, jolla ei ole valmentajaa laatimassa harjoitusohjelmia.

Palautuminen on oleellisimpia tekijöitä urheiluvammojen ja rasitustilojen ehkäisyssä. Palautumispäivien tarve riippuu niin yksilöstä kuin lajin rankkuudesta.

– Palautumispäivä ei siis tarkoita samaa kuin sohvapäivä. Sen tulisi olla erilaista, kevyttä liikuntaa tai puuhailua. Silloin annetaan keholle aikaa vahvistaa itseään kohtaamaan uusi harjoitus.

Rasitusvammat, kuten akillesvaivat tai vaikkapa lonkkakivut, syntyvät usein pitkään jatkuneen yksipuolisen kuormituksen seurauksena. Äkilliset vammat ovat sen sijaan usein nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Myös näihin voi vaikuttaa omalla tekemisellään.

– Lämmittelyä ei saisi jättää koskaan väliin, eikä siinä kannata kiirehtiä. Silloin valmistamme lihakset ja jänteet tulevaan harjoitukseen.

Venähdykset ovatkin yleisiä tilanteissa, joissa jotakin liikettä kokeillaan kylmiltään, verryttelemättä.

Vaikka moni kokisikin olevansa kolme-nelikymppisenä elämänsä kunnossa, iän tuomille fysiologisille muutoksille emme voi mitään.

– Esimerkiksi jänteiden verenkierto alkaa hidastua jo 30 ikävuoden jälkeen, minkä vuoksi myös riskit urheiluvammoihin ovat suurempia. Silloin lämmittelyn, loppuverryttelyn ja lihashuollon merkitys vain korostuu.

Oikealla liiketekniikalla on suuri merkitys, oli laji mikä tahansa. Salilla käyminen aloitetaan usein kuntosaliohjaajan opastuksella. Tämänkin jälkeen tarvitaan usein kertausta, jotta oikea liikerata jää mieleen. Ilahduttavan moni myös aloittaa maratonille tähtäämisen juoksukoulun kautta, mutta moni hinkkaa edelleen asfaltinreunoja puutteellisella tekniikalla.

– Juoksijan tai hiihtäjän rasitusvammat syntyvät usein nimenomaan virheellisestä tekniikasta. Lantion tai selän asento ei ole kontrollissa tai lihastasapainossa on puutteita.

Ryhmäliikuntatuntien mainio puoli Laukan mukaan on, että paikalla on ohjaaja, joka puuttuu vääriin liikeratoihin.

Omien rajojen etsiminen on liikunnan suola, mutta liiallisen kilpailuhenkisyyden Laukka kehottaa jättämään sivuun.

– Etenkin miehet ovat kilpailuvietin vietävissä. Jos kaveri tekee jotakin liikettä isommilla painoilla tai menee kovempaa, niin sinnillä mennään perässä, vaikka keho ei kestäisikään.

Usein loukkaantuminen sattuu, kun liikkuja on väsynyt tai henkisesti kuormittunut. Keskittymiskyky herpaantuu ja liikeradat ovat vähän sinne päin.

– Yleensä taustalta löytyy joku syy, jolla loukkaantuminen olisi voitu välttää.

Pippa Laukka kehottaa kuntoilijoita pitämään mielessä kokonaispaletin. Onko töissä ollut kiire, valvottavatko lapset? Unen vähyys ja liian lyhyt palautuminen vaikuttavat nopeasti mieleen ja aiheuttavat stressiä.

– Pitkään jatkuva stressin vuoksi puolustusjärjestelmä on jatkuvassa valmiustilassa, mikä voi aiheuttaa erilaisia oireiluja.

Stressi voi myös naamioitua kehollisiksi tuntemuksiksi. Esimerkiksi vatsaa vääntää ja sydän tykyttää, flunssakierre pitkittyy.

– Kun venettä aikansa keinuttaa, hörppää laita yleensä jostakin kohtaa vettä. Joskus urheiluvamma voi tulla jopa pelastuksena puhaltamaan pelin poikki.

Kuntoilijan yleisimpiä kolottajia