Kolumnit Uutiset

Vedetäänkö pian lailliset tötsyt?

Barack Obama henkäisi tötsyjen puolesta, mutta minulle kannan muodostaminen huumeen laillistamisesta on enemmän kuin vaikeaa.

Vapauttamisen puolesta puhuvat jo vihreiden kansanedustajatkin, mutta onko korkeasti koulutetulla ja huipputuloja nauttivilla kosketusta vaikkapa joukkoon, joka repii rahansa huumekaupalla tai joukkoon, joka lääkitsee riippuvaisia tai penkoo työkseen vankilavieraiden takapuolia?

Kannabis on jakanut mielipiteet jo hippiajoista.

Huumepoliisi Torsti Koskinen istui pulpetin päällä jalkojaan heilutellen. Hän kertoi luokalliselle afropäitä kannabiksen eli hasiksen ja marihuanan käytön johtavan kovempiin aineisiin. Elettiin pilvistä vuotta 1970.

Kymmenen vuotta myöhemmin mustapartainen mister M. houkutteli mukaansa kotibileisiin, joissa olisi tiedossa kaikkea kivaa. Sivuutin lahtelaistarjouksen, mutten unohtanut mister M:ää.

Mister M tupsahti eteeni Riihimäen vankilassa juttukeikalla. Hän ei tunnistanut minua, mutta minä kyllä hänet ja kuulin taiteilijanimenkin.

Kun muutama vuosi myöhemmin törmäsin hänen nimeensä rötösuutisten palstalla, mieleeni nousivat Torsti Koskisen opetukset. Mister M. ei palannut omin jaloin lomalta vankilaan. Hänen palasensa kaivettiin henkilöauton takakontista.

Opettavainen tarina, vaikka lukisi minkä väristen silmälasien läpi tahansa.

Alkoholi, tupakka, kannabis, pelit ja jopa seksi – kaikkiin voi jäädä koukkuun. Joku jää, joku pysyy kohtuukäyttäjänä ja joku pysyttäytyy kaikista kaukana.

Kannabiksen vapauttamista voi perustella kieltolain kokemuksilla: huumeiden kriminalisointi on luonut rikollisuutta ja väkivaltaa. Pelkkä kannabiskaupan laillistaminen ei siis riittäisi, vaan vasta huumeiden täysi vapauttaminen vetäisi mafialta maton jalkojen alta.

Isä Mitro ennusti joku aika sitten Uruquaysta, Coloradosta ja Washingtonista liikkeelle lähteneen muutoksen kolkuttelevan oville muuallakin. Hän patistaa valtiota pitämään kannabiskaupan tiukasti käsissään, sillä ongelmien jälkihoitoon tarvitaan väistämättä verovaroja.

Entä jos meillä Suomessa katsottaisiin asiaa toiselta kantilta? Helsingin Sanomien kolumnisti ja tiedekirjailija Jani Kaaro pöyhäisi kannabiskeskustelua.

Hän löi pöytään kanadalaisen huumausainetutkijan Bruce Alexanderin tutkimukset heroiiniriippuvuuden syistä. Ihminen ei jää koukkuun heroiiniin sen paremmin kuin muihin addiktoivina pidettyihin aineisiin tai tapoihin, jollei ole syystä tai toisesta ahdistunut ja ilman juuria.

Kannattaako siis jatkaa väestön keskittämistä taajamiin, kun onnellisuusmittarit ovat tapissa maaseudulla? Kannattaako säästää ja ajaa ihmiset työttömyyskassoihin? Kannattaako kaitsea vanhat senioriasuntoihin ja nuoret perhelähiöihin?

Poliitikot päättävät, elämmekö onnellisina vai jaetaanko meille onni tötsyinä.

Päivän lehti

5.6.2020