Uutiset

Veikkaus myöhässä omasta junastaan

Loton ja muiden Veikkauksen pelien pelaaminen on syyskuun alusta alkaen kielletty lapsilta, kun kansallisen peliyhtiön uudet ikärajat tulevat voimaan. Vanhempien on silloin turha lähettää enää alle 15-vuotiasta lastaan kioskille lauantai-iltana kuponkia jättämään.

Veikkauksen pelien ostamisen tuleva ikäraja on vielä kuta kuinkin ymmärrettävä, 15 vuotta, mutta sähköisiin pelikanaviin tuleva 18 vuoden ikäraja vaikuttaa kaukaa haetulta ja muodolliselta.

Myyntipisteissä myyjä ottaa pelit vastaan kaikilta pelaajilta, minkä ansiosta ”sosiaalinen kontrolli” on Veikkauksen mukaan tiiviimpää kuin esimerkiksi nettipelaamisessa. Aivan oikein, niin onkin, mutta vertailu ontuu. Internetissä tai kännykkää käytettäessä kontrollia ei ole nimeksikään!

Teknisiä valvontakeinoja voi toki kehitellä, mutta suodattimien kiertäminen ei tuottane suurtakaan tuskaa, jos pelihimo on riittävän vahva.

Veikkauksen myyntipisteen myyjä on paljon vartijana, jos hänet velvoitetaan ehkäisemään nuorison mahdollisia pelihaittoja. Hänen mahdollisuutensa tarkistaa jokaisen rajatapauksen ikä ovat erittäin rajalliset, kun myös keskioluen- ja tupakanostajia on samaan aikaan pidettävä silmällä.

Menkää sanomaan varhaisteineille, ettei olutta saa ja tupakat jäävät ostamatta! Ei taida mennä jakeluun myöskään väite, että ”lottoaminen vaarantaa terveytesi”.

Kaikki ikärajat ja muutkin säännöt, joita ei pystytä aidosti valvomaan, ovat kyseenalaisia ja useimmiten turhia.

Veikkaus luottaa kovin vahvasti asiamiehiinsä ja samalla siirtää heille vastuuta ongelmassa, jonka ainoaksi ratkaisuksi ikärajoista ei edes ole.

Veikkaus haluaa selityksensä mukaan ennakoida rahapelaamisessa tapahtuvia muutoksia ja suojella kuluttajia.

Veikkaus on myöhässä omasta junastaan. Pelitarjonta on jo sekä laajaa, nopeaa, kirjavaa että monipuolista. Rahaa pystyy kuka tahansa syytämään vaivatta kaikenkarvaisiin peleihin ja vedonlyöntiin. Kun pelaaminen ei katso pankkitiliä, niin miksi sen pitäisi katsoa ikää?

Kyllä nuorellakin voi olla varaa ja harkintaa pelaamiseen, mahdollisesti jopa enemmän kuin esimerkiksi vähävaraisella eläkeläisellä. Kuka heitä suojelee pelihaitoilta?

Peliriippuvuus on pahimmillaan alkoholiongelmaan verrattavissa oleva sairaus, jota Veikkauksenkin on ehkäistävä. On kuitenkin autettava ongelmaisia ja luotava keinoja, joilla liikaa pelaavat voivat itse rajoittaa pelaamistaan ja jätettävä rahapeleistä innostuneelle kansalle aito vapaus.

Veikkauksen julistama yhteiskuntavastuu on kunnioitettavaa. Sitähän yhtiön monopoliasema edellyttääkin. Veikkauksen asema on kuitenkin kaksijakoinen ja jopa -naamainen: voittoa pitää tuottaa ja mieluiten rutkasti, mutta samalla on sormi ojossa rajoitettava ja valistettava.

Entä jos ja kun Veikkauksen tarkoin varjeltu monopoli joskus murtuu? Eipä taida olla yhteiskuntavastuu kansainvälisten peliyhtiöiden ensimmäinen periaate, ei edes toinen.