Kolumnit Uutiset

Veljelle ei jätetä, veljeltä otetaan

Suomessa on taas menossa oikein perinpohjaiset kansallismankujaiset. Kyse ei ole kollikissojen jokakeväisestä eroottisesta virittäytymisestä, vaan etujärjestöjen ryskäviikosta.

Jokaisen vähänkin itseään edes jonkinlaisensa maailmantappina pitävän liiton ukot ovat powerpointeineen nousseet loukoistaan tuputtamaan kultajyväsiään, viisaita neuvojaan maanantaiseen kehysriiheensä valmistautuvalle tasavallan hallitukselle.

Etunenässä häärivät tietysti suuret ja mahtavat, SAK ja EK, mutta niitä vähäisemmätkin ovat virkistyneet yhteiselle asialle.

Kun poliitikot on peloteltu ja itkuvirret jollotettu, järjestöruhtinaiden onkin aika lennähtää pohjoisen korkean paikan leireille odottelemaan etelän golfkenttien sulamista.

Niin kuin hallitus ei muka tietäisi, että kansantaloudesta on ilmat pihalla ja sen alkaa olla viimeinen hetki osoittaa päättäväisyyttä. Yhteistä etujärjestöjen madonluvuissa on, että ne ovat erityisen eteviä keksimään leikkauksia ja verojen korotuksia muille, mutta ei vahingossakaan omalle reviirilleen.

Rikka huomataan lähimmäisen silmässä, mutta ei malkaa omassa.

Yleensä luotettavista hallituslähteistä on vuodettu, että ensi vuonna valtiontaloutta tasapainotetaan leikaten ja veroja korottamalla kahdella miljardilla eurolla. Se voi olla hyvä alku, mutta oikeampi summa taitaisi olla kolme miljardia. Mutta pitäähän tulevallekin hallitukselle edes vähän jättää perintöä, että pääsevät makuun.

Niin tai näin, lunnaat paremmasta huomisesta ovat kuitenkin niin suuria, ettei niitä kukaan pääse karkuun. Jokainen ottaa tavalla tai toisella osaa suruun, niin rikkaat kuin köyhätkin, kukin manttaalinsa mukaan. Rehellisesti sanottuna kaikki ovat tavalla tai toisella osallistuneet myös juhliin, perusteettomaan lystinpitoon.

Maan mahtavat ovat tukevasti vanhoissa juoksuhaudoissaan. SAK linnoittaisi ansiotulot veronkorotusten ulkopuolelle, mutta omistavalta luokalta sopii kyllä nyhtää. Listalla ovat pellon ja metsän kiinteistöverot, pääomatulojen progression jyrkennys ja yritysten verohuojennusten kaventamispyrkimykset.

Työantajien Etelärannasta singahti jyrkkä ei veronkorotushaaveille. Sieltä neuvotaan, että sopeutus hoidetaan julkisten menojen leikkauksin aloittamalla sosiaali- ja terveydenhuollosta. Kestävyysvaje lannistetaan myös kunta- ja sote-uudistuksilla sekä työuria pidentämällä.

Tässä sitä taas ollaan, eri puolilla aitaa. Kaverin lautaselta löydetään poikkeuksetta enemmän ansaitsemattomia sattumia kuin omasta kupista.

Näinä vaikeina aikoina etujärjestöjen onnistumista olisi kovin yksipuolista mitata yksinomaan edunvalvonnan tuloksilla, palkankorotuksen prosentilla tai lisävapailla, koska jaettavaa ei ole. Arvoon arvaamattomaan nousevat myös edunvalvojien kyvyt haitantorjujina.

Kun rahaa tai muita etuja ei ole luvassa lisää, ilon aiheeksi käy sekin, ettei ainakaan minun lompsallani käy kukaan. Kaverilta sopii kyllä nirhaista.