fbpx
Uutiset

Vempainten vallankumous lyö keski-ikäistä korville

Jos nykyajan nuorille esittäisi kysymyksen, tulisivatko he toimeen ilman tietsikkaa, kännykkää, digikameraa ja iPodia, huuto “Eiiiiii!” kaikuisi kimakkana varmaan kaksi viikkoa sfääreissä. Ja vanhempien korvissa.

Nuoret eivät voi kuvitella koulua, jossa opittavat asiat luettaisiin vain kirjoista, eivätkä kotia, jossa läksyt tehtäisiin vain kynällä ja paperilla. Ja faktat olisi tongittava joko kodin kirjahyllyssä pölyttyvästä tietokirjasarjasta tai marssittava lähimpään kirjastoon.

Jos taas olisi ystävä toisella puolella maailmaa, hänelle olisi kirjoitettava käsin kirjeitä, joiden perillemeno kestäisi päiviä tai viikkoja. Saman ajan veisi hänen vastauksensa.

“Onpa sairaan hidasta.”

He eivät myöskään voi kuvitella möhkälemäistä luurillista puhelinta, joka nököttäisi johdon päässä kodin eteisen lipaston päällä ja jolla voisi soittaa vain silloin, kun on kotona. Puhelimia ei luonnollisestikaan perheessä olisi kuin yksi, ja vastapuolen tavoittaisi ainoastaan silloin, kun tämä suvaitsee olla oman möhkälepuhelimensa lähettyvillä. Siis neljän seinän sisällä.

Jos kaupungilla tulisi tarve soittaa, olisi mentävä puhelinkoppiin soittamaan kolikkopuhelimesta.

“Vähänks on outoo.”

Nuoret eivät välttämättä myöskään ymmärrä, että kameraan täytyisi ostaa filmiä, joka pitäisi kehittää kuviksi valokuvausliikkeessä. Umpimähkään kuvia ei vanhanaikaisella kameralla paranisi räiskiä, sillä niitä ei voisi kamerasta katsoa eikä huonoja kuvia deletoida saati muokata.

Heille ei mene jakeluun enää ehkä sekään, että ylipäätään tarvitaan erillistä kameraa, koska kuvia voi ottaa kamerakännykällä. Välttämättä ei tarvita sitä tietokonettakaan, koska osaan käynnyköitä on ängetty nekin toiminnot.

“Cool!”

Kaukana ovat nekin ajat, jolloin korva kiinni kaiuttimissa ja sormet kasettidekin äänitysnäppäimillä kuunneltiin 80-luvulla Tapani Ripatin vetämää Rockradiota ja äänitettiin uusimmat hittibiisit. Ja manailtiin, kun hölösuu Ripatti spiikkasi biisien päälle.

Ulkomaisia musavideoita näki hyvällä tuurilla silloin tällöin Levyraadissa. Kokemuksen kruunasi raatiin kuuluvan Oulunkylän Pop & Jazz Konservatorion perustajan ja pitkäaikaisen rehtorin Klaus “Klasu” Järvisen lopullinen tuomio.

Nostalgiaa on tänä päivänä sekin, kun käytiin legendaarisessa Levyssä & Kasetissa ostamassa Carlstedtin Arskalta uusin Duran Duranin tai Dingon vinyylilevy.

Kuinkahan moni nykynuori edes osaa käyttää vanhanaikasta levysoitinta?

“Jaa mitä?”

Tämä kirjoitus ei ole nuoria vastaan, eikä oikeastaan teknologiankaan kehittymistä vastaan.

Kunhan vain tuli keski-ikäiseen mieleeni.

Jaa mikä iPod?

susanna.lahdekorpi@hameensanomat.fi

Menot