Uutiset

Venäjä ja Pohjanmeri ovat bensiinin lähteet

Taas piippaa. Auton mittaristoon ilmestyy oranssi bensapumpun kuva, joka kehottaa kuljettajaa suuntaamaan huoltoasemalle. Lopputankillisella ajaa enää muutamia kymmeniä kilometrejä. Sitten kaivetaan kortteja lompakosta ja näpytellään koodeja kohmeisin sormin. 
 
Tankkauksen päätteeksi mittari näyttää 50 litraa ja 70 euroa. 
 
Kun tämä toistuu 26 kertaa vuodessa, keskivertoautoilija maksaa liikennepolttoaineista 1 820 euroa vuodessa. 
 
Ruokansa, vaatteittensa ja jopa sähkönsä ostamisessa valistunut suomalainen näkee vaivaa päätyäkseen ekologisesti ja eettisesti kestäviin ratkaisuihin, mutta bensapumpulla aineen alkuperä tai valintojen tekeminen eivät käy mielessä. Tankkaaminen on vain välttämätön paha.
 
”Kai se jostain Nesteeltä tulee”, kuluttaja murahtaa ja painaa kaasua.
 
Jos bensiini tulee Nesteeltä, se tulee yhtiön Porvoon tai Naantalin jalostamolta. Ne käyttävät polttoaineidensa valmistukseen pääosin fossiilista venäläistä öljyä. Venäläisten raakaöljyjen osuus Neste Oilin vuotuisesta raakaöljyhankinnasta on 75 prosentin luokkaa.
 
Kaikki Suomessa myytävä bensiini ei kuitenkaan tule Nesteeltä. Jos kuluttaja tahtoo autonsa liikkuvan eurooppalaisen yhteismarkkina-alueen uumenista poratusta öljystä valmistetulla polttoaineella, hänen valintojaan ovat St1, Shell tai S-ryhmän ABC. 
 
Ketjujen yhteinen hankintayhtiö NEOT (North European Oil Trade) tuo pääosan bensiinistään valmiina tuotteina pohjoismaisista jalostamoista. Ne ovat suurten kansainvälisten öljy-yhtiöiden tuotantolaitoksia Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Raaka-aineenaan ne käyttävät Pohjanmeren raakaöljylaatuja.
 
NEOT:n pohjoismainen ”pääkaupunki” on Göteborg.
 
Göteborgin alueella sijaitsee jalostamo, jonka St1 osti Shelliltä vuonna 2010 samassa kaupassa kuin Ruotsin ja Suomen Shell-huoltamot. Siellä ovat myös Ruotsin suurimman öljynjalostajan Preemin kaksi jalostamoa. Preem on Ruotsin Neste, entinen valtion öljy-yhtiö, jonka omistaa upporikas saudišeikki Mohammed Al Amoudi.
 
Saudiöljystä tai muiden OPEC-maiden raaka-aineista valmistettua bensiiniä ei Suomessa tarvita. Ne pitävät hallussaan lähes 70 prosenttia maailman maaöljyreservistä, 50 prosenttia viennistä ja 40 prosenttia tuotannosta. Nesteen öljyhankintojen ohuen ohut ”muut”-viipale tarkoittanee muun muassa Kazakstanista junalla tuotavia eriä. 
 
SOK ja St1 Nordic Oy perustivat NEOT:n vuonna 2003. Vaikka osapuolten jakeluketjut kilpailevat vähittäiskaupassa, tukkukaupassa hynttyyt katsottiin viisaaksi lyödä yhteen.
 
– Kyse on suuruuden ekonomiasta ja maailmanmarkkinavaihtoehdosta, NEOT:n toimitusjohtaja 
Henrikki Talvitie kiteyttää.
 
– Ilman meitä tässä maassa olisi vain Neste. Avainsanoja ovat vaihtoehto ja omavaraisuus. Meillä on oltava hajautettu hankinta ja sopimuksia monen tahon kanssa. Näiden kymmenen vuoden aikana olemme parantaneet Suomen huoltovarmuutta.
 
Talvitie tarkoittaa valinnanmahdollisuuksien lisääntymistä. Ylivoimaisesti suurimman osan huoltovarmuusvarastoinnista hoitaa joka tapauksessa Neste yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa, ja sekin pitää hankintakanavansa jatkuvasti auki muuallekin kuin Venäjälle. Ostoihin vaikuttavat monet seikat. Yksi on hinta, joka elää maailman pörsseissä markkinoiden mukaan.
 
– Sitten on laatu. Laatukriteeri vaikuttaa hinnan ohella, ja nyt meillä on myös biovelvoite. Polttoaineen sisällöstä 8 prosenttia pitää olla jotakin biotuotetta, Talvitie muistuttaa.
 
Myös logistiikalla on merkitystä. Siksikin NEOT ostaa yhä jonkin verran bensiiniä myös Nesteeltä. Se menee jakeluun pääasiassa suomalaisjalostamoiden lähiseudulle. Omat terminaalit yhtiöllä ovat Oulussa, Vaasassa, Porissa, Haminassa, Varkaudessa ja Kuopiossa.
 
Kansainvälisen politiikan, talouden tai öljynhinnan heilahdukset eivät ole toistaiseksi isommin vaikuttaneet Suomen polttoainevirtoihin.
 
 – Maailmanmarkkinahinta on laskenut, mutta tuotantoa ei ole supistettu, Henrikki Talvitie sanoo.
Myöskään Euroopan unionin Venäjä-sanktioilla ei ole ollut vaikutusta. Energia ja öljy on jätetty pakotelistojen ulkopuolelle.
 
Neste Oilin energia-asiantuntija Lauri Kärnä muistuttaa, että toisin kuin Neuvostoliiton aikaan, idänkauppa on nyt puhtaasti kaupallista toimintaa.
 
– Neste Oilin asia ei ole tehdä kauppapolitiikkaa. Saamme vain venäläisen raakaöljyn läheltä. Se tarkoittaa alhaisia kuljetuskustannuksia, ja muutenkin venäläinen tavara pärjää maailmanmarkkinoilla hyvin viiteraakaöljyn kanssa, Kärnä toteaa.
 
– Voisimme toki vaihtaa toimittajaa, mutta kannattavaa se ei olisi. Sitä paitsi käytämme myös muun muassa Pohjanmeren öljyä.
 
”Läheltä” tarkoittaa Viipurinlahden suulla, 200 kilometrin päässä Porvoosta sijaitsevaa Primorskin öljysatamaa. Suurin osa Neste Oilin käyttämästä venäläisestä raakaöljystä on peräisin sieltä. Primorskiin öljy tulee putkiverkoston kautta ympäri Venäjää sijaitsevilta öljykentiltä.
 
Venäläinen raaka-aine on korkearikkistä. Nesteen jalostamot on kuitenkin rakennettu käyttämään sitä. Yksinkertaisemmalla teknologialla se ei onnistuisi.
 
Suuren venäläisen öljy-yhtiön Lukoilin omistama Teboil hankkii kaiken bensiininsä Nesteeltä.
 
– Olen tavannut korostaa, että ostamme kotimaiselta jalostajalta, tuumaa Teboilin tuotehankinnasta ja logistiikasta vastaava johtaja Kari-Pekka Manni.
 
– Kotimaisuusperiaatteen lisäksi taustalla vaikuttavat Suomen lainsäädännön biokomponenttivelvoitteet. Nesteeltä ostaminen on meille helppo tapaa hoitaa tämäkin puoli.
Biopolttoainelainsäädäntö on yksi niistä tekijöistä, jotka erottavat Teboilin toimintaympäristön Lukoilin muista lähimarkkina-alueista. Esimerkiksi Baltian maissa tuotevalikoima on pienempi kuin Suomessa.
 
– Siellä on vähän terminaaleja, varastointi on keskitetty ja tavara toimitetaan autonoutoina, Manni luettelee.
 
– Tässä mielessä Lukoil on meille lähinnä omistajakysymys. Toimimme kuitenkin Suomessa.
 
Monelle voi olla yllätys, että Suomi on merkittävä polttoaineiden viejä. Se johtuu ylituotannosta. Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa on krooninen bensiinin ylituotanto ja dieselpolttoaineen alituotanto. Siksi meiltä myydään bensiiniä muun muassa Yhdysvaltoihin. Dieseliä puolestaan tuodaan etupäässä Yhdysvalloista ja Venäjältä.
 
– Yksi syy on, että Euroopassa verotus on suosinut dieselautoilua, Neste Oilin Lauri Kärnä kertoo.
 
– Tosin nyt esimerkiksi Ranskassa on alettu pohtia, pitäisikö vanhoja dieselautoja alkaa romuttaa.
Öljy- ja biopolttoainealan tilastojen mukaan Suomen kemianteollisuuden vienti kasvoi toissa vuonna noin 4 prosenttia ja oli lähes 14 miljardia euroa. Se on neljännes koko tavaraviennin arvosta. Eniten kasvua tuli öljytuotteista, jotka olivat viennin tärkein kasvuala. Öljytuotteiden osuus kemianteollisuuden viennistä oli lähes 50 prosenttia.
 

Asiasanat

Päivän lehti

27.11.2020

Fingerpori

comic