Uutiset

Venäjän Nato-suhteilla on väliä

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov allekirjoitti Nato-maiden ulkoministereiden kanssa torstaina sotilasyhteistyötä koskevan sopimuksen Liettuan pääkaupungissa Vilnassa.

Venäjän Nato-suhteet olivat jo ennestäänkin vakaalla pohjalla. Vuonna 2002 perustettiin yhteistyöneuvosto, jossa Nato-maat ja Venäjä käsittelevät saman pöydän ääressä muun muassa kriisinhallintaa ja joukkotuhoaseiden vähentämistä.

Yhteistyöneuvosto ja viimeisin sopimus sotilasyhteistyöstä ovat etappeja, jotka jatkuessaan vievät Venäjää kohti sotilasliiton jäsenyyttä, joka ei ole enää entiseen tapaan mahdoton ajatus.

Turvallisuusuhkat ovat osittain yhteisiä. Kansainvälinen terrorismi ei katso rajoja, mikä luo edellytyksiä aikaisempien vihollisleirienkin yhteistyölle.

Naton ja Venäjän suhteet syventyvät, kun yhteistyö saa uusia käytännöllisiä muotoja. Vilnassa sovittiin muun muassa sotaharjoitusten järjestämisestä ja joukkojen kauttakulusta.

Historiassa joukkojen kauttakulkusopimukset on yleensä tulkittu liittoutumiseksi.

Kylmän sodan ajat ja myös pitkät kitkerän kyräilyn vuosikymmenet ovat takana päin, mikä on pantava suurella tyydytyksellä merkille myös Suomessa. Venäjän Nato-suhteilla on väliä.

Jännitteiden väheneminen on hyväksi kaikille eurooppalaisille valtioille, myös omaa Nato-suhdettaan syventävälle Suomelle. Väitteet, joiden mukaan Venäjä olisi jotenkin Suomen Nato-jäsenyyden tiellä, alkavat olla aikansa eläneitä.

Sanansa Venäjä sanoo vastakin Suomen mahdollisesta jäsenyydestä. Oleellista on se, miten viestit tulkitaan.

Virallisten kannanottojen lisäksi Venäjältä on totuttu kuulemaan puolivirallisia mielipiteenilmaisuja, joiden äänitorvi on ollut usein maan entinen Helsingin-suurlähettiläs Juri Derjabin.

Viimeisin Derjabinin lausunto oli hätkähdyttävä. Hän arvioi runsas viikko sitten Moskovassa politiikan toimittajien vierailun yhteydessä, että Suomi liittyy seuraavien eduskuntavaalien jälkeen Naton jäseneksi.

Derjabin perusteli näkemystään Suomen kannanotoilla ja muun muassa turvallisuuspoliittisen selonteon linjauksilla.

Usein suomalaisia ojentanut ulko- ja turvallisuuspolitiikan oppimestari saa sanottua sen, mihin ainakaan useimmista suomalaisista poliitikoista ei ole.

Derjabinin reunahuomatuksen mukaan kokoomuksen vaalivoitto on Nato-jäsenyyden edellytys. Sen verran on jarruteltava ääntään kellossa muuttanutta Eurooppa-tutkimuskeskuksen osastonjohtajaa, että kokoomuskaan ei ennen vaaleja voi hirttää itseään Nato-jäsenyyteen. Jos niin käy, kunnian kukko tuskin laulaa.

Muutos aikaisempaan on merkittävä Derjabinin arviossa ja etenkin sen sävyssä, jossa oli vain osa vieraskoreutta. Runsas vuosi sitten hän piikitteli sanomalehti Kalevassa julkaistussa kirjoituksessaan, että Nato-jäsenyys tekisi Suomesta Venäjälle epäystävällisen ja jopa petollisen maan.

Suomi ei edelleenkään tarvitse Nato-ratkaisussaan neuvoja Moskovasta, mutta kuunneltava niitä on, itsetietoisesti ja korvien punehtumatta, toisinaan myös liikaa innostumatta.