Uutiset

Venäläinen visiitti

Mitä yhteistä on venäläisellä sotilaslentäjällä ja Venäjän sotilaspoliittisella johdolla? Kummankaan oikea käsi ei tiedä mitä vasen käsi tekee.

Näin on, jos meidän pitäisi uskoa, että Venäjän näköjään taas aloittamat ilmatilamme loukkaukset ovat yksittäisten lentäjien satunnaisia virheitä.

Edellistä, viime elokuista loukkausta hallituksemme luonnehti ”harmilliseksi”. Oikeustajuisella kansalaisella on syy pitää noin lievää, kirjaimellisesti diplomaattista, ilmaisua asian säikkynä vähättelynä.

Valtiojohto puolustautuu, että ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan, jos hutkittavaa edes on. Asiat hoituvat virkamieskanavien ja protokollan kautta.

Eivätpä hoituneet viimeksikään. Noin vuosi sitten laskettiin, että venäläiset olivat loukanneet Suomen ilmatilaa puolessa vuodessa 15 kertaa.

Minuutin kestävä ilmatilan loukkaus on niin nopea, ettei edes Hornetilla ehditä perimään Antonovin miehistöltä viisumimaksuja. Silti minuuttikin on liian pitkä aika kutsumattomalle vieraalle.

Lauantaisen loukkauksen jälkeen ulkoministeriö ”pyysi” Venäjältä selvitystä. ”Pyytäminenkin” voi olla diplomatiassa kova juttu, mutta maallikolle ei moisen salatieteen mahdollisen jämeryyden tarvitse avautua.

Mitä Suomi menettäisi jämäkämmällä vastalauseella? Kyllä maailmaan ääntä pitää mahtua, kun muut pitävät sitä joka tapauksessa. Suurvallan pienet ilmavaivat kuuluvat pienvallallekin.

Ulkoministeriön tiedote (105/2006) kertoi, että ”Venäjän suurlähetystön edustaja” kutsuttiin maanantaina ”ulkoasianministeriöön”. Tuo yksikkömuoto, ”ulkoasia”, ei ole freudilainen vaan paasikiviläis-kekkoslainen lipsahdus.

Elääkö ulkoasiainministeriön nurkissa yhä henki: yksi on ulkoasia ylitse muiden? Venäjän ulkoasia¿on meidän sisäasiamme.

Vaikka puolustusvoimain komentaja vuosi sitten vastusti loukkausten julkistamista, on se demokratian merkki -¿toisin kuin kansainvälisen oikeuden yli lento. Julkistamisen myötä valtiojohto asettaa itsensä alttiiksi kansalaisten arvioinnille.

Nykytekniselle tiedustelulle ei ole väliä, onko kone kilometrin pielessä. Silti poikkeama on iso.

Kun lentoväylä on viisi kilometriä leveä, on kilometrin poikkeama 20 prosentin huti. Jos varoituslaukauksessa on viidenneksen virhe, niin sehän jo osuu.

Ja tuntuvathan nämä ilmatilan loukkaukset pieniltä, kun niitä vertaa vuonna 1939 alkaneeseen Suomen maaperän loukkaamiseen. Ajat ovat toiset, onneksi.

Suomen johtajien velvollisuus on silti osoittaa, ettei kansainvälisten hyvien pöytätapojen rikkomista voi antaa anteeksi, mutta pyytää silti pitää. Siinä yhteydessä voi vaikka muistuttaa Venäjän ilmavoimien viime marraskuussa saamista uusista(!) ohjeista, joissa käskettiin välttämään muiden valtioiden ilmatilojen loukkaamista.

Presidentti Tarja Halonen sanoi tiistaina pitävänsä hyvänä, että Venäjä on aktivoitunut EU-suhteissa. Suomen hellimä EU:n ”Pohjoinen ulottuvuus” ei kuitenkaan Venäjää kiinnosta. Siitä kertoo sekin, että venäläiskoneiden pohjoinen ulottuvuus on turhan hyvä.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

5.4.2020