Uutiset

Venäläiset jakoivat puolalaisten surun

Ruusunpunaisen optimistinen ei kannata olla, mutta Puolan presidentin Lech Kaczynskin ja hänen seurueensa menehtyminen lento-onnettomuudessa Smolenskissa saattoi avata venäläisten silmiä menneisyyden murhenäytelmästä.

On suuri paradoksi, että yksi katastrofi teki tunnetuksi toista murhenäytelmää, joka Venäjällä on haluttu unohtaa. Eihän järkyttävästä onnettomuusuutisesta voinut kertoa kertomatta puolalaisten matkan syystä.

Presidentti Kaczynski seurueineen oli matkalla puolalaisten upseerien joukkomurhan 70-vuotismuistojuhlaan Smolenskin lähelle Katynin kylään.

Vuonna 1940 Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD pani toimeen Josef Stalinin käskystä raakalaismaisen joukkomurhan, jota neuvostoliitolaiset väittivät saksalaisten tekosiksi. Tähän asti useimmat venäläiset ovat uskoneet tätä versiota.

Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja puolalaisia upseereita. Arviot joukkomurhan uhrien määrästä vaihtelevat. Puolalaiset puhuvat yli 20 000 uhrista. Vasta 1990-luvulla Boris Jeltsin tunnusti murhat venäläisten tekemiksi.

Totuus Katynista nousi lento-onnettomuuden ansiosta hetkeksi Venäjällä ykkösuutiseksi ja ykkösaiheeksi jopa Venäjän internetin kommenteissa.

Venäjän television pääkanava esitti Andrzej Wajdan elokuvan Katyn, joka ei voi jät tää ketään kylmäksi. Elokuva päättyy puolalaisupseerien niin konemaiseen tappamiseen, että kylmäverisempää ei voi kuvitella. Wajdan elokuva nähtiin viime viikolla myös Suomen televisiossa.

Venäläiset surivat lento-onnettomuuden uhreja puolalaisten kanssa niin kuin muutkin eurooppalaiset, mikä antaa toivoa maiden välisten suhteiden paranemisesta.

Katynin kommentointi paljasti kuitenkin myös venäläisten syvän tietämättömyyden sodanaikaisista tapahtumista.

Venäläisillä on rasitteena Neuvostoliitto, jonka syntejä sen seuraajavaltio Venäjän on ollut vaikea käsitellä tuomitsematta samalla itseään. Heillä on lisäksi omasta takaa suuria uhrauksia vaatinut sotansa, jonka sankarina he näkevät Stalinin.

Nuoret venäläiset menneistä vähät välittävät, eikä historian kouluopetus nähtävästi paljon asiaa auta. Tästä kertoi viimeviikkoinen pikku-uutinen.

Uralilla toimiva kirjapaino teki veteraanijärjestölle voitonpäivän 9.5. kunniaksi julisteen, jossa piti olla puna-armeijan sotilaita. Valmiissa julisteessa olikin natsi-Saksan, verivihollisen, sotilaita.

– Emme ole kokeneet sotaa. Mistä me tietäisimme, miltä fasistisotilaat näyttivät, nuori kirjapainonjohtaja puolustautui.

Harvat kauhut jäävät pysyvästi kansakuntien kollektiiviseen muistiin niin kuin Katyn on iskostunut syvälle puolalaisten, syyskuun 11. amerikkalaisten – ja viime sodat meidän mieliimme.

Yhden kansan kollektiivinen muisti vain valitettavasti ei takaa, että muutkin siitä tietävät. Katastrofit kun tulevat ja katastrofit menevät, aivan kuin Haiti.

pirkko-liisa.kastari@hameensanomat.fi

Kylmäverisempää ei voi kuvitella.

Päivän lehti

2.6.2020