fbpx
Kolumnit Uutiset

Venäläiset ovat täällä jo tänään

Lupasin aikoinaan vaarilleni, että kun hän selvisi vain nipin napin hengissä retkeltään itärajan takaa, ei minun varmaan kannata mennä sinne ollenkaan.

Sotajuttujen kyllästämänä tuumin, että saattaisi vihulainen muistella vielä pojanpoikaakin pahalla, eli varovaisuus parasta.

Maa on suuri ja mielenkiintoinen, mutta olen tyytynyt Ville Haapasalon dokumenteissaan kertomaan ja jättänyt sen rauhaan. Olen ajatellut, että venäläisetkin jättävät minut. Toive on jäänyt ja jäämässä yhä turhemmaksi. Ilmeisesti en taaskaan voi kuin alistua todellisuuteen ja tähän päivään: venäläiset ovat täällä tänään.

Suomi pelastui Tali-Ihantalassa. Nykypäivän itäinen hyökyaalto ei tule tankein ja tappuroin, vaan sitä vauhdittaa kaiken autuaaksi tekevä raha. Sen himossa toivotamme itärajan takaa tunkevat ihmislaumat tervetulleeksi.

Railona auennut raja on pian yhtä avoin kuin länsirajamme. Siitä tässä nyt pitäisi osata iloita. Jätän mieluusti sen ilon tuleville sukupolville.

Venäjää ei pääse pakoon missään, eikä varsinkaan kylpylöissä, laskettelurinteissä tai Stockmannilla. Viime vuonna venäläiset tekivät Suomeen nelisen miljoonaa matkaa.

Viisumivapaus on toivottavasti vain sävyero siihen, mitä meillä on jo nyt, joskin on puhuttu rikollisuuden lisääntymisestä ja jopa tuberkuloosin leviämisestä.

“Kun kaupan jonotkin entisestään pitenevät, ja sitten meidän suomalaisten pitää hävetä, kun niillä on ostoskärryissään valtavasti tavaraa, ja meillä vain vähän koreissamme.” Näin hölmönpuoleisesti tulevaa viisumivapautta murehti televisiohaastattelussa kaakkoissuomalainen isäntämies.

Oli muuten mies ihan oikeassa, vaikka kääntöpuolena venäläisten Suomeen jättämä rahamäärä viisumivapauden tultua ainakin kaksinkertaistuisi. Se tietäisi tuhansia uusia työpaikkoja.

Sotakorvaukset maksettiin kunniakkaasti silloin joskus, ja nyt on ollut Venäjän vuoro kuitata vuonna 1992 maiden välille jäänyt 600 miljoonan euron velka. Viimeinen suoritus on kuulemma maksettu.

Kun Suomen ja Venäjän tilit on vihdoin tasattu, ja jääkiekossakin joskus jopa voitetaan, voidaan asenneilmastossakin kömpiä pikkuhiljaa pois niistä vaarini kaivamista juoksuhaudoista. Pirullisen vaikeaa se vain voi olla.

Erityisen ärsyttävää venäläisissä ovat autot. Ne kun ovat usein mustia ja paljon suomalaisten kotteroita isompia ja tehokkaampia. Etenkin se riepoo, kun niiden kuskit kaahaavat kuin kotimaassaan. Sehän ei meillä vetele, ei ainakaan pitäisi.

Yritän viikonloppuna Kolilla juostessani olla ajattelematta, että venäläisten kylpylähotellihanke uhkaa kansallismaisemaa. Eihän siitä tulisi kuin vihaiseksi, ja vihan lietsominenhan on aina pelkästään pahasta. Kunhan eivät törmäile eteeni puskista pimeälle polulle Ryläykseltä laskeutuessani.

Menot