Uutiset

Venäläiskirjailija toivottaa lukijat tervetulleiksi vilkaisemaan diktaattorin sieluun – "ellei teitä pelota"

Kun Vladimir Putin avasi arvojaan länsimaiselle medialle, liberaali venäläinen some-mielipide raivostui. Viktor Jerofejev kertoo, miksi tiukkapipoinen entinen tiedustelija heittäytyy välillä avomieliseksi.
Pietari Suuri ja Vladimir Putin ovat Viktor Jerofejevin mukaan kaikin tavoin vastakohtia. Edellinen löi ikkunan auki Eurooppaan, jälkimmäinen naulaa sitä umpeen kaikin voimin. Kuva Sukupolvien muisto -näyttelystä Moskovasta. Kuva: ALEXEI NIKOLSKY / KREMLIN POOL
Pietari Suuri ja Vladimir Putin ovat Viktor Jerofejevin mukaan kaikin tavoin vastakohtia. Edellinen löi ikkunan auki Eurooppaan, jälkimmäinen naulaa sitä umpeen kaikin voimin. Kuva Sukupolvien muisto -näyttelystä Moskovasta. Kuva: ALEXEI NIKOLSKY / KREMLIN POOL

Venäläinen internet on täynnä vihaa ja raivoa. Poikkeusta ei muodostanut liberaali yleinen mielipide, joka haukkui presidentti Vladimir Putinin kesällä arvojensa avaamisesta The
Financial Timesille. Haastattelu oli merkittävä, sillä siinä Putin tosiasiallisesti tuli kaapista.

Somen mielestä hänen avomieliset lausuntonsa olivat tunnustuksia diktaattorilta, joka on kaikin tavoin eurooppalaisia arvoja vastaan, vaikka sanoo arvostavansa historiassa eniten Venäjän kaikkein länsimyönteisintä keisaria Pietari Suurta.

Pietari Suuri ja Putin ovat kaikin tavoin vastakohtia. Edellinen löi ikkunan auki Eurooppaan, jälkimmäinen naulaa sitä umpeen kaikin voimin.

Mutta miksi entinen tiedustelija, jolla on äärimmäisen tiukkapipoinen luonne, välillä heittäytyy avomieliseksi?

Nykyinen arvojen konflikti Venäjän ja lännen välillä muistuttaa tilannetta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Kylmässä sodassa voitettu Venäjä toistaa tietyssä mielessä Versailles’n rauhan sortaman ja solvaaman Saksan liikevoimia kehittämällä liberalismin vastaisia nationalistisia arvoja.

Näistä puhtaasti paikallisista arvoista on tiettyyn hetkeen saakka kannattanut vaieta ja samalla kerätä voimia uuden imperiumin pystyttämiseen. Nyt tilanne on muuttumassa edullisemmaksi Kremlille. Viiden vuoden eristämisen jälkeen on Venäjä alettu jälleen ottaa maailmanpolitiikassa huomioon.

Putinin sielu ei ikävöi vapautta ja länsimaisia arvoja

Missä on se punainen viiva, joka erottaa kunniallisen valtion roistovaltiosta? Venäjän opposition leppymätön osa on sitä mieltä, että paluuta ei enää ole. Valtaan pehmeämmin suhtautuvat liberaalit sanovat, että ollaan niillä rajoilla.

Putin avasi The
Financial Timesille sielunsakin. Kenelle? Britannian kansalaisille, vaikka suhteet tähän maahan ovat romuna Skripalin myrkyttämisen takia. Putin halusi höllätä, olla vähän aikaa vain ihminen, joka miettii omia arvojaan elämässä ja filosofiassa.

Mutta vaikka Putinilta löytyikin sielu, se ei merkitse, että tämä sielu ikävöisi vapautta ja länsimaisia arvoja. Keskustelusta kävi muun muassa ilmi, että Putin on varma: liberalismi on toivottomasti vanhentunut aate.

KGB:n upseerin ikivanha haave on toteutunut. Hän on saanut itsensä uskomaan, että liberalismista ei ole mihinkään. Tämä tapahtui propagandistien avulla.

Tämä ei ole mikään suuri uutinen. Myös Neuvostoliitossa haukuttiin mätänevää länttä liberalismin takia. Nyttemmin ei tukeuduta kommunismiin, mutta käytetään hyväksi Stalinin kokemusta siitä, miten pystytetään nationalistis-patrioottisen ”vallan vertikaali”.

Sitä määrää periaate, jonka mukaan isovenäläisyys on kaikkia muita poliittisia järjestelmiä ylempi. Ei siksi, että venäläisten elämä olisi kaikkia muita parempaa, vaan koska he ovat Jumalan valittu kansa.

Kreml uskoo, että Jumala on Euroopan puolella

Putinin sielu tunnusti haastattelussa jumalattomille englantilaisille, että Venäjä on ortodoksinen maa eikä se voi lähteä yhteiselle tielle uskonnolliset kiinnikkeet repineen Euroopan kanssa.

Venäläiset ovat ortodoksinen kansa? Tämä on uhkarohkea olettamus.

Kommunismin tilalle syntyi 1990-luvulla ideologinen tyhjiö, johon ortodoksinen ideologia olisi voinut juurtua, mutta kirkko valitsi patataantumuksellisen konservatismin. Nyt ”ortodoksinen kansamme” on nähnyt tämän kiinteän, keskinäisesti edullisen yhteyden vallan ja Venäjän ortodoksisen kirkon välillä, se on hylännyt kirkon eikä juuri käy kirkossa edes juhlapäivinä. Kreml taas uskoo yhä, että Jumala on sen eikä Euroopan puolella.

Elämässä on Putinin sielun mielestä kaksi napaa. Yhdessä on sateenkaariväki, aktivistit, jotka hakkaavat juuresta pitäen nurin perinteisten arvojen puun. Toisessa on kirkko, joka ei halua muuttaa perustoiltaan mitään, koska Putin on kirkon puolella. Ja ne aktivistit, jotka nousevat kirkon ylivaltaa vastaan Venäjällä, ovat epäilyttäviä ihmisiä.

Keskustelussa englantilaisten kanssa Putin jopa puolusti katolisuutta, koska mikä tahansa konservatiivinen idea, uskonnollinen tai poliittinen, on hänestä miellyttävämpi kuin vapaus. Olkoon se vaikka äärioikeistolaista haaveilua. Liberalismi olisi presidentin mielestä voinut tappaa Venäjän, mutta nyttemmin se on vanhentunut ja Venäjä tulee elämään ikuisesti. Hänen johdollaan, luonnollisesti.

Putinin sielu ei ole niin verenhimoinen kuin luullaan

Haastattelustaikään kuin seuraa, että Putinin oma sielu ei ole niin verenhimoinen kuin monet hänen vastustajansa luulevat. Jopa liberaali idea saa jäädä henkiin, mutta tietäköön paikkansa tuppaamatta johtoon.

Putin näkee maahanmuuttajissa uhan maanosan vakaudelle, koska he eivät halua elää heille turvapaikan antaneen maan lakien mukaan. Mutta eikö hän itse muka ole uhka Euroopan unionin vakaudelle? Tästä Putinin sielu vaikenee.

Putin pitää monikulttuurista sosiaalista elämää Euroopassa täysin mahdottomana. Outoa. Onhan Venäjä itse etniseltä olemukseltaan monikulttuurinen maa.

Donald Trumpia hän kutsuu lahjakkaaksi ihmiseksi: vielä yksi todiste siitä, että he ovat veljiä järjestelmän ulkopuolisessa järjessä.

Tärkeimpänä autoritaarisen hengen ilmentymänä toimii sen tunnustaminen, että meillä on kaikki hyvin. Palkat, eläkkeet, talouskasvu, suhde ”meidän” maahanmuuttajiimme Keski-Aasiasta – paremmin ei voi olla.

Muuttaako Putin näkemyksiään?

Halu olla muuttamatta mitään on hyvin tärkeä venäläiselle arkaaiselle mielenlaadulle, johon Venäjän valta on asettunut käyttäen sitä nokkelasti hyväkseen.

Muuttaako Putin näkemyksiään? Ei ikinä.

Mihin perustuu virheellisen ajatuksen voima? Siihen, että se herättää pelkoa ja katalaa kunnioitusta.

Mitä on tehtävä, kun Putin ajattelee aivan toisin kuin eurooppalaiset?

Kuva: WWW.ORLOVASTUDIO.RU
Kuva: WWW.ORLOVASTUDIO.RU

On kuviteltava tulevaisuuden Venäjä ja yritettävä löytää yhteys siihen.

Jos Eurooppa perääntyy periaatteistaan, se voi joutua saaliiksi. On vaikea sopia arvoista niiden kanssa, jotka kieltävät arvonne tai muuttavat ne arvojen ruumiiksi.

Nämä uhkat katoavat kuin savu, jos Venäjällä nousee valtaan ihminen, joka ei ole KGB:n tajunnan kyllästämä.

Onko huipulla sellaisia? On.

Milla tavalla tapahtuu kulissien vaihtaminen? Kaikki on mahdollista.


Kirjoittaja on venäläinen kirjailija. Tekstin suomensi Jukka Mallinen.