Uutiset

Verkko ei tunne kauhun tasapainoa

Nykyaikaisessa sodankäynnissä painetaan jo useammin nappia kuin liipasinta.

Niinpä Suomessakin on herätty pohtimaan, miten varustautua verkkosodankäyntiin. Viestintäviraston tietoturvaviranomaisen CERT-FI:n päällikkö Erka Koivunen pitää puhumista verkkosodankäynnistä ja nimenomaan verkkohyökkäykseen valmistautumisesta erään sortin tabuna (Helsingin Sanomat 12.10.).

Erityisesti verkkosodankäyntiin pätee fraasi, jonka mukaan hyökkäys on paras puolustus. Siksi Suomessakin suunnitellaan verkkohyökkäyksiin valmistautumista.

Verkkosodankäynnin uhkia on pohdittu muuallakin. Viime vuonna Yhdysvaltain puolustusjohto järjesti harjoituksen, jolla pyrittiin selvittämään, millaiset edellytykset asevoimilla on torjua verkkohyökkäys, jolla pyrittäisiin lamauttamaan maan sähkö-, talous- ja viestintäverkostot.

Harjoitus osoitti, että jopa supervallalla on hyvin vähän keinoja hyökkäyksen torjumiseksi.

Vihollisella on puolellaan monia etuja, joista ratkaisevin on se, ettei hyökkäyksen lähdettä helposti saada selville. Vastaiskun uhka ei voi olla kovin suuri, jos sille ei voi nimetä kohdetta tai jos ei edes voida olla varmoja siitä, onko vihollinen valtio, terroristiverkosto vai erityisen taitava mutta hourupäinen hakkeri.

Kun ulkoministeri Hilary Clinton puheessaan pian verkkosotaharjoituksen jälkeen varoitti valtioita ja terroristeja ryhtymästä verkkohyökkäyksiin Yhdysvaltoja vastaan, hän todennäköisesti itsekin tiesi, ettei puhe varoituksen kohteita kovin paljon pelottanut.

Sattumoisin juuri samaan aikaan, kun Yhdysvaltain puolustusjohto harjoitteli kybersotaa, hakukone Googlen ja kymmenien muiden yritysten tietokoneet joutuivat verkkohyökkäyksen kohteeksi. Syyllisiksi epäiltiin kiinalaisia hakkereita, mutta aivan kuten Pentagon harjoituksessaan havaitsi, varmuudella sitä ei voitu todistaa.

Jos supervallan sotilasjohto tuntee olevansa heikoilla verkkohyökkäystä vastaan, ei luulisi pienen Suomenkaan tuntevan oloaan yhtään turvallisemmaksi.

Maailmassa on meneillään kiivas varustautuminen verkkosodan varalta. Sitä voi aivan hyvin verrata kylmän sodan varustelukilpaan, jossa tosin osapuolia oli käytännössä vain kaksi. Nyt niitä on luvuton määrä. Niinpä kylmän sodan kaltaisesta kauhun tasapainosta ei voi enää puhua.

Suomessa pääesikunnassa valmistellaan niin sanottua kyberkonseptia, joka määrittelee, miten armeija puolustautuu netissä. Kansallinen kyberturvallisuusstrategia taas valmistuu ensi vuoden loppuun mennessä. Siinä otettaneen kantaa myös siihen, voiko Suomi toimia verkkosodan hyökkääjänä.

Suomen ei tietenkään ole tarkoitus hyökätä netin kautta mihinkään suuntaan. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että ellei osaa hyökätä, ei osaa myöskään puolustautua.

Ja puolustautua pitää yrittää, oli hyökkääjän sormi sitten liipasimella tai napilla.