Kolumnit Uutiset

Veropako seuraus moraalikadosta

Tavallinen mattimeikäläinen ei voi kuin pyöritellä päätään Panaman paperien edessä.

11 miljoonaa dokumenttia paljastaa veronkierron valtavan volyymin. Yksin se, että pankkikonserni Nordea on avittanut 400 yhtiön perustamista veroparatiiseihin, aiheuttaa suuttumusta.

Kokonaisuudessa se on kuitenkin vain pisara valtameressä.

Eli se pankki, jonka hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos puhuu julkisen rahoituspohjan pettämisestä ja arvostelee tulonsiirtoja kohtuuttomiksi, järjestelee asiakkailleen verojen välttelyä kepulikonstein.

Nalle ja hänen pankkiväkensä sanoo, etteivät ole tehneet mitään väärää. Jokainen voi tykönänsä miettiä järjestelyn härskiystasoa.

Pankki auttaa asiakastaan perustamaan pöytälaatikkoyhtiön veroparatiisiin ja järjestää jonkun henkilön esiintymään sen toimitusjohtajana, jotta yhtiön ja rahojen oikea omistaja ei paljastu.

Yhtiöön kertyvät varat eivät tule Suomen verottajan tietoon.

Näiden paratiisipalveluiden tarjoajat mainostavat tuotteitaan huomattavan veroedun saavuttamisella ja kotimaisen byrokratian välttämisellä.

Ei veroparatiisiin sijoittaminen ole vain suuryhtiöitten synti. Palvelut ovat lähes jokaisen vähänkin varakkaan ulottuvilla. Järjestelyn saa pystyyn muutamalla tonnilla, ja se on valmis muutamassa päivässä.

Jos ovat yhtiön perustamiskustannukset pieniä, ovat veroparatiiseihin sijoitetut summat valtavia. Brittiläinen kansalaisjärjestö Tax Justice Network on arvioinut, että kolmasosa tai jopa puolet maailman varallisuudesta on jo valunut veroparatiisiyhtiöihin.

Pelkästään yksityishenkilöiden veroparatiiseissa olevan omaisuuden arvioksi lasketaan 11 000 miljardia euroa. Euroopan unioni arvioi kolme vuotta sitten jäsenmaiden verotulojen menestykseksi tuhat miljardia euroa.

Pitää muistaa, että nuo ovat arvioita ja vielä karkeita sellaisia. Mittaluokan ne kuitenkin paljastavat.

Rikkaiden eli G20-maiden yhteisön tutkimuksen mukaan kansainvälisesti toimivien yritysten maksamat verot ovat noin viisi prosenttia globaaleista liikevoitoista.

Tavallinen yrittäjä maksaa voitoistaan vähintään neljänneksen ja keskituloinen palkansaaja yli 30 prosenttia palkastaan.

Kuinka tässä on näin päässyt käymään? Kun moraalikato vie viimeisenkin kohtuullisuuden korren, nousee arvoista ainoaksi keinoista välittämätön voiton maksimointi.