Kolumnit Uutiset

Vesivahinko ja kuinka siitä selvittiin

Oli marraskuinen muuttopäivä, toinen niistä kahdesta. Oli harmaata, vettä hyhmäsi taivaalta, väsytti.

Lähdimme hakemaan viimeistä pakettiautollista vanhasta kodista. Perillä uudet asukkaat olivat täynnä typeriäkin kysymyksiä. Kuinka monta kertaa näennäisen jäykän ulko-oven avainta kannattaa kiertää lukossa, jotta se aukeaa mahdollisimman helposti? Miten pikapistokkeellisen lampun saa kattoon, kun siellä onkin sokeripala?

Keittiöön kytketyn pyykinpesukoneen jätimme viimeiseksi. Kone roplattiin letkuistaan irti nokkakärryjen kyytiin, jotka rytyytettiin kapeita kierreportaita alas autolle. Nosto kyytiin – hiiop! Ovet kiinni. Kaasu pohjaan. Kohti uutta kotia.

Kannoimme loput tavarat sisään. Kun auto oli tyhjä, katsoin autoon jäänyttä puhelinta. Kuusi saapunutta puhelua, kahdesta vieraasta numerosta.

Tulovesiputki oli kiireessä unohtunut tulpata. Vesi oli lorissut paitsi keittiöön, myös alakerran naapuriin.

Kahden päivän kuluttua sain puhelun isännöitsijältä. Hän kuulosti paitsi vakavalta, myös uhkaavalta.

Isännöitsijä sanoi suosittelevansa, että tilaan korjaustyöt vanhaan asuntoon välittömästi. Mikäli en näin tekisi, hän ilmoitti tekevänsä asiasta rikosilmoituksen.

Tuttu putkimies kielsi tilaamasta korjaustöitä. Hänen mukaansa töiden tilaukset ovat taloyhtiön vastuulla, joka halutessaan voi jälkikäteen periä kuluja asukkaalta. Sitä paitsi, putkimies sanoi, syy on yhtä lailla taloyhtiön. Hanan ehjä sekoittaja ei hänen mukaansa voi päästää vettä putkistosta, ei, vaikka putki jäisikin tulppaamatta.

Tapahtui myös koko joukko muitakin asioita.

Kun taloyhtiön viimein tilaamat puhaltimet puhalsivat vanhassa keittiössä, sain lisää uhkailevia puheluita isännöitsijältä. Hän kertoi uskovansa, että hana oli jätetty tahallaan tulppaamatta. Postiluukusta kolahti rikosilmoitus, jonka esitutkintamateriaalissa tosin todettiin ei niin yllättävästi, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta.

Sitten tuli taas puhelu.

Isännöitsijä ilmoitti kulujen loppusumman ja samaan hengenvetoon, että taloyhtiön viimeinen tarjous on, että kulut laitetaan puoliksi minun ja taloyhtiön kesken. Loppusumma koostui remonttikulujen lisäksi muun muassa isännöitsijän ylityökorvauksista. Kirjallisten tositteiden lähettämisestä hän kieltäytyi, sillä siitä koituisi jälleen ylimääräistä työtä.

Halusin saada jutun päätökseen. Sovimme, että taloyhtiö saa pitää vakuuden, jonka isännöitsijän erityisestä vaatimuksesta olin maksanut suoraan taloyhtiön tilille asuntoon aikanaan muuttaessani.

Päivittelin tapausta ystäväperheelle. Ystävä kertoi, että vanhassa kodissa jäi niin ikään 1500 euron suuruinen vakuusraha kokonaisuudessaan saamatta takaisin. Syyksi ilmoitettiin, että lapset olivat piirtäneet keittiön lastulevystä valmistettuihin alakaappeihin värikynillä.

Mikäkö on tarinan opetus? Lastulevy on turkasen kallista. Vähän niin kuin ylityötunnit ja asiallinen käytöskin.