Kolumnit Uutiset

Vessaturistin toivemaa

– Mahtaa teillä olla rankkaa, kun kaikki on niin erilaista kuin kotimaassa.

Näin huokaili japanilainen vuokraemäntämme kesäkuun alussa, kun vietimme reilun viikon eteläisessä Japanissa.

Totta kyllä, moni asia tehdään Japanissa toisin kuin kotona. Kyseessä on kuitenkin melko länsimainen itämaa, joten periaatteessa arki rullasi samalla tavalla kuin kotonakin. Kaupassa käytiin, ruokaa laitettiin ja kierreltiin kaupungilla.

Kulttuurishokista kävi japanilaisten ylenpalttinen kohteliaisuus. Paikallisissa tavarataloissa oli myyjiä vieri vieressä, ja jokainen tervehti ohi kiirehtinyttä turistia kohteliaasti kumartaen. Kumarruksiin vastaaminen alkoi käydä työstä.

Muutaman Japanissa vietetyn päivän jälkeen varmistui, että kohteliaisuus ulottuu myös vessoihin. Julkisia, ilmaisia vessoja on nimittäin siellä todella tiheässä.

Anteeksi vain tämä aihevalinta, mutta viimeistään keski-ikäiselle matkailijalle vessat ovat yksi minkä tahansa matkailukohteen tärkeimmistä laadun kriteereistä. Pikkulasten kanssa matkustavilla tilanne on sama.

Molemmissa tapauksissa vessaan on asiaa aika usein ja kiireestikin. Siksi kohteen vessatilanne kartoitetaan aina ensimmäiseksi.

Mieleen on jäänyt esimerkiksi karmaiseva Kanarian-matka. Sen aikana yritin muun muassa vakuuttaa kahvilan tiskin takana nyrpistellyttä nuorta miestä siitä, että raskaana oleva nainen ja pikkutyttö eivät ehdi tilata mitään, vaan vessaan on päästävä heti. Ei onnistunut, mutta onneksi naapurikuppilassa oltiin ymmärtäväisempiä.

Japanissa vessatilannetta ei tarvitse kartoittaa, sillä vessan löytymiseen voi luottaa.

Edes assan vessassa ei tarvinnut pelätä, mitä kopin oven takana on vastassa. Samaa puhdasta kaakelia ja posliinia kuin muissakin yleisissä käymälöissä.

Kohteliaisuuden piikkiin on kai pantava sekin, että huipputekninen vessanpönttö tarjosi usein paitsi monenlaisia pesumahdollisuuksia myös taustamusiikkia tai vesiputouksen kohinaa istunnon ajaksi. Sehän peittää kätevästi muut äänet.

Sen sijaan käsipaperia japanilaisesta käymälästä oli usein turha etsiä. Se ei ole lopussa vaan sitä ei ole ollenkaan. Paikalliset kantavat mukanaan pikkuista kangaspyyhettä, johon kädet kuivataan.

Turistin silmin erikoista oli sekin, että julkisissa tiloissa ei ollut ollenkaan roskiksia. Eipä toisaalta ollut roskiakaan, vaan jätteet viedään mukana kotiin.

Meillähän tilanne on juuri päinvastainen, roksiksia riittää ja roskia myös. En ole loppujen lopuksi varma siitä, kummastako maasta tämä kertoo hyvää ja kummasta huonoa.

Japanista sanotaan usein, että kasvojen menettäminen on pahinta mitä voi tapahtua. Tiukoilla käyttäytymissäännöillä yritetään välttää kaikenlaiset yhteentörmäykset.

Hämmästyttävää on se, että sääntöjä noudatetaan orjallisesti. Tosin ainakin länsimaisen turistin olon se tekee helpoksi, kunhan oppii säännöt.

Päivän lehti

29.1.2020