Uutiset

Vieläkin pitkä tie pysyvään rauhaan

Hämeenlinna 28.9.2005

Kautta maapallon levisi maanantaina uskomattoman hyvältä kuulostava uutinen. Kansainvälisen aseidenluovutuskomission IICD:n mukaan Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA on luovuttanut pois kaikki aseensa. Tarkasti ilmaistuna komission puheenjohtaja arvioi IRA:n luovuttaneen niin paljon aseitaan, ettei sille ole voinut jäädä aseita lainkaan.

Pohjois-Irlannin protestantit epäilevät vahvasti komission tulkintaa. IRA:n vastapuoli muun muassa ihmettelee, miksei aseiden luovuttamisesta ole juuri minkäänlaisia todisteita. Protestantit kaipaavat tietoja sekä luovuttujen aseiden lukumäärästä että niiden laadusta. Epäilykset ovat ymmärrettäviä, mutta IICD ei voinut sille mitään, että IRA hyvin pitkälle jopa saneli aseiden luovuttamista koskevat ehdot.

IICD:n arvio ei kuitenkaan lepää tyhjän päällä. Ennen jo etukäteen vaikeaksi arvioitua luovutusta komissiolla oli tieto IRA:n hallussa olevista aseista. IICD yksinkertaisesti siis arvioi tilastojen valossa, ettei katolisten terroristijärjestöllä pitäisi olla enää hallussaan ainakaan merkittävää määrää aseita.

Pohjois-Irlannin tilanne vaikuttaa juuri nyt rohkaisevalta. Ei ole mitään mieltä väheksyä IRA:n päätöstä luopua aseista. Jos järjestö olisi edelleen, aiempien vuosien tapaan, tiukasti jatkamassa aseellista kamppailua, se ei varmasti olisi suostunut edes keskustelemaan aseista luopumisesta. On vahvat perusteet luottaa siihen, että katolisten puolella IRA:n merkitys vähenee ja sen poliittisen siiven Sinn Feinin yhä kasvaa.

Aseiden luovutusta varjostavat Belfastin ja useiden muiden paikkakuntien pahat mellakat. Ne kertovat väkivallan olevan edelleenkin tapa, jolla protestantit ja katoliset yrittävät ratkaista vuosisatojen kuluessa myrkyttyneitä välejään. Pohjois-Irlannissa on vieläkin uhkaavan paljon suoranaista halua hakeutua tilanteisiin, joissa katoliset ja protestantit pääsevät heittelemään polttopulloja, vähintään kiviä.

Keskeistä on kuitenkin lukea oikein Pohjois-Irlannin lähihistoriaa. Rauhansopimuksen allekirjoitus vuonna 1998 oli suuri askel kohti rauhaa. Tuolloin varsin hyvin tiedettiin, etteivät pitkään jatkuneet väkivaltaisuudet voi loppua yhdessä hetkessä. Nyt ollaan pitkällä tiellä siinä vaiheessa, että IRA on luovuttanut aseensa.

Esteeksi eivät voi nousta kuin ihmiset, niin katoliset kuin protestantitkin. Uusien aseiden hankkiminen luovutettujen tilalle olisi lopulta vain pieni kauppa maailman valtavilla asemarkkinoilla. Tämäkin vaihtoehto on yhä olemassa, vaikka entistä useampi katolinen ja protestantti on väsynyt tuloksettomaan verenvuodatukseen.

Pohjois-Irlannin tilanne on suomalaisillekin läheinen asia, koska valtioneuvos Harri Holkeri oli keskeisessä roolissa maan rauhanneuvotteluissa. Holkerin ja hänen kumppaniensa suuri ansio oli saada taistelevat osapuolet ymmärtämään rauhan korvaamaton arvo ja väkivallan kierteen hyödyttömyys.

Esteeksi eivät voi nousta kuin ihmiset, niin katoliset kuin protestantitkin.