Uutiset

Vieläkö voimme pelastaa pesäpallon?

Monet pesäpallon ystävät odottavat taas alkavaa palloilukautta. Useat ovat ihastuneita nykymuotoiseen jaksotettuun pelaamiseen, niukkoihin juoksujen määriin sekä muihin lähivuosina toteutettuihin uutuuksiin..

Mutta meitä 1950- ja 1960-lukujen pesisharrastajia ja pelin seuraajia kiusaa tämän hienon pelin lätsähtäminen kalseaksi ja mielikuvituksettomaksi junnaamiseksi.

Ne jotka muistavat sen ajan, jolloin pelaajat itse joutuivat suunnittelemaan taktiikan, juonimaan kotiinlyöntitilanteet ja muuttamaan kulloisenkin pyssylyöjän mukaan ulkokenttäjärjestyksen, eivät voi ymmärtää tätä yli tusinan pelaajan joukkuelajia viuhkamiehineen jokerilyöjineen ynnä muine kummajaisineen.

Muistissa on vaikkapa Jyväskylän Kirin luoma ristivitonen – takakentän poikkeava pelaajajärjestys -, Kirin ja Vimpelin Vedon lukkareiden Kaakko-Eikan ja Markus Lakaniemen hurjat heittorallit ja Tampereen Pyrinnön pyssylyöjän Emu Meilahden kaameat kentän puhkaisut.

Me, varttuneempi pp-väki, emme enää vaivaudu seuraamaan etukäteen tarkalleen tiedettyjen pelisuoritusten yksitoikkoista toteuttamista. Mielikuvitus, yllätyksellisyys ja yksilöratkaisut ovat loppuneet pesäpallokentiltä.

Aiemman ajan pelaajat hioivat suorituksensa monipuolisiksi, erilaisia lyöntivalikoimia käytettiin tilanteen vaatimilla tavoilla ja vastustajan pelikunnon mukaan. Tuntevatko pelaajatkaan enää peli-iloa? Katsomoissa tätä epäillään.

Pitäisikö sääntöjä muuttaa takaisinpäin kohti Veikkaukseen mukaan menoa edeltävää aikaa?

Jotakin voisi tosin uudistaakin mielenkiintoa ja vauhtia lisääväksi. Tasapelikin olisi hyväksyttävä. Kyllä kolme jaksoakin kävisi, mutta ei kotiutuslyöntejä eikä muita mutkia. Tai kolmas koppilyönti olisi aina palo tai kolme haavaa olisi yksi palo?

Vai muutettaisiinko kentän muotoa / kokoa? Sääntöjen muuttaminen pelin saamiseksi vedonlyöntikelpoiseksi tuhosi pesäpallon ytimen.

Hyvä pesäpalloväki!

Miettikääpä muutakin kuin kalliiden pelaajien ostamista ja seurojen saattamista talousahdinkoon. Ei Suomessa saada pelikentille paria tuhatta katsojaa värjöttämään säässä kuin säässä seuraamaan useasti ylipitkäksi venynyttä ottelua, missä edelleenkin harrastetaan 6-7 pelaajan kopittelua, jotta ”oikea” mies pääsisi yrittämään kotiutusta.

Jättäkää pelaaminen joukkueen varsinaisten pelaajien huoleksi, viuhkaveijarit ja ylimääräiset lyöjät syrjään. Vauhtia tulee lisää, kun turhuudet heitetään pois. Hankittakoon juniorien valmentajiksi vanhan hyvän koulukunnan pelaajia.

Pääsenköhän enää seuraamaan kunnon pesistä?

Antti Rytkönen

toisinajattelija

Tyrväntö, Hattula

Päivän lehti

9.4.2020