Uutiset

Vieraan maan kalkkuna kiukuttaa

Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että ruokakauppaan pitää voida uskaltaa mennä ilman tohtorin tutkintoa ja salapoliisin vainua.

Hämeen Sanomien hollolalainen lukija ärsyyntyi joidenkin lihayhtiöiden tavasta markkinoida itseään korostetulla kotimaisuudella, vaikka tuotteiden raaka-aineet tulisivatkin toiselta puolelta maapalloa (HäSa 12.6.).

Esimerkiksi hän otti Snellmanin, joka nettisivuillaan kertoi, että suomalaisuus on yritykselle itseisarvo ja suurin osa yhtiön tuottajina toimivista perhetiloista on Pohjanmaalla. Snellmanin kalkkunafileet eivät kuitenkaan ole lähtöisin läheltäkään Pohjanmaata. Ne tulevat Brasiliasta. Yhtiön edustaja täsmensi, että sian- ja naudanliha tulevat pääasiassa Pohjanmaalta.

Ruokaostoksilla tarvotaan suossa aivan turhaan, kirjoittaa puolestaan Helsingin Myllyn toimitusjohtaja Miska Kuusela Helsingin Sanomien yleisönosastossa. Hänen mielestään kuka tahansa pystyy tekemään oikeasti hyviä ostoksia ruokakaupassa helposti, ja ruokakohut syntyvät useimmiten, kun kärpäsistä tehdään härkäsiä.

Vaikeaksi asia muuttuu, kun ruokapakkauksiin vaaditaan yhä lisää merkintöjä, joiden uskotaan tuovan helpotusta tiedostavan kuluttajan valinnan vaikeuksiin mutta joiden vaikutus helposti muuttuu aivan päinvastaiseksi. Kuinka moni esimerkiksi ymmärtää, onko 135 grammaa hiilidioksidia sadassa grammassa tuotetta paljon vain vähän, Kuusela kysyy.

Hän olisi voinut ottaa vielä helpommankin esimerkin. Kuinka moni kuluttaja oikeasti tietää, mikä ero on joutsenmerkillä ja avainlipulla tuotepakkauksessa? Valistunut ostaja muistaa, että joutsenlipulla varustetun elintarvikkeen raaka-aineista liha, kala, kananmuna ja maito tulevat sataprosenttisesti Suomesta. Avainlippu sen sijaan ei takaa eläinperäisten raaka-aineiden täyttä kotimaisuutta.

Lihayhtiöt tietenkin mieluusti korostavat tuotteidensa kotimaisuusastetta niin painokkaasti kuin lait ja säädökset suinkin antavat myöten. Pakkauksissa myös kuuliaisesti luetellaan valmistuksessa käytetyt lisäaineet, vaikka suurin osa kuluttajista on jättänyt kemian opiskelut sikseen jo kauan ennen noiden aineiden ominaisuuksiin ja vaikutuksiin pääsemistä.

Yhdysvalloissa on laskettu, että siellä asukkaat käyttävät nyt pienemmän osan tuloistaan ruokaan kuin missään maassa milloinkaan aikaisemmin, alle kymmenen prosenttia. Samaan aikaan erilaisia ruokaan liittyviä painostusryhmiä ja yhden asian liikkeitä on enemmän kuin koskaan. Mikään niistä ei vaadi ruuan hinnan alentamista, lukuisat sen sijaan sen tuotantotapojen muutoksia vaikka sitten kalliimmalla hinnalla.

Suomessa ruoka-asialiikkeet ovat vielä pieniä ja leppoisia Yhdysvaltoihin verrattuna. Sieltä voi silti oppia, että pelkkä ruuan hinta ja alhaiset tuotantokulut eivät riitä pitämään kuluttajia tyytyväisinä. Ruokakapinoita syntyy yhtä hyvin yltäkylläisyydestä kuin nälästä.

Päivän lehti

6.4.2020