Uutiset

Vieraskolumni: Tyhmyydenhallinnan peruskurssilla

Stalin johti venäläiset oikeudenmukaiseen puolustustaisteluun suomalaisia vastaan, kun nämä raukkamaisesti hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun syksyllä 1939.

Eikä juutalaisten kansanmurhaa tapahtunut koskaan.

Jokainen lähihistoriaa tunteva suomalainen osaa asettaa väitteet yhteyksiinsä. On elintärkeää, että tilanne pysyy sellaisena.

Historia on kertomus, josta vallanpitäjät ja sellaisiksi ahnehtivat aina leipovat omat tarinansa omiin tavoitteisiinsa. Häviäjillä ei ole historiaa – mutta häviäjiä ovat myös he, joille historiaa ei opeteta. 

Tyhmyydenhallinta on vahva ase. Joka ei tunne taustaansa eikä kulttuuriansa, ei osaa erottaa, milloin häntä hyväksikäytetään niiden nimissä. Tähän markkinarakoon kaiken maailman omaneduntavoittelijat iskevät armotta.  

Mitä ennemmän höynäytettäviä riittää, sitä helpompi on hallita. 

Historiantuntemus antaa kyvyn, kanttia, oikeuden ja jopa velvollisuuden sanoa: Älä valehtele, ei se näin ollut!

Kun tätä lausetta käyttää tarpeeksi moni riittävän usein, tukahtuu monen pikku-Hitlerin ja -Stalinin matka rajattoman vallan ja raha-arkun äärelle. 

Siksi ei ole liioittelua arvostella hallituksen lukiolaisille paraikaa tarjoamaa tuntijakokokeilua, jossa he saavat itse valita haluamansa aineet  ja jättää loput kokonaan pois. Mallin puitteissa voi käydä lukion ilman ainuttakaan historian, yhteiskuntaopin, maantieteen, laki- tai taloustiedon kurssia. 

Opetusministeri perustelee kokeilua sillä, että työelämä muuttuu ”nopeammin kuin koskaan ja ammatteja katoaa ja uusia syntyy”. Tarvitaan siis ”yksilöllisempiä opiskelijavalintoja”.

Työ- ja elinkeinoelämän etujen mukaiseksi muovattua kokeilua puolustellaan myös sillä, ettei pakolla pänttäämisestä muutenkaan ole hyötyä. 

Eikö sitten olisi sama vain antaa lasten valita, tulevatko kouluun, ja opettelevat mitä haluavat?

Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan takamaat ovat täynnä seutuja, joissa alle puolet nuorista ei ole saanut oikeutta – tai velvollisuutta – oppia yhteiskunnastaan, maailmasta ja niiden taustoista mitään. Aika usein niissä soditaan tai kidutaan. 

Minun silmissäni ne ovat lähes poikkeuksetta näyttäytyneet myös paikkoina, jossa ihmisille voi sanoa mitä tahansa, jos tekee sen tarpeeksi painavalla äänellä, on vaikutusvaltaa ja varoja. Tuulesta temmattujen väitteiden röyhkeä käyttö on Suomenkin sisäpolitiikassa lisääntynyt huomattavasti, olivat kyseessä sitten budjettilaskelmien ”dynaamiset vaikutukset” tai ministerien vakuuttelut.

Suomen menestyksen vahvimpia tukipilareja on laaja yleissivistys. Sen rapauttaminen lyhytnäköisten poliittisten etujen takia käy kalliiksi. Miksi antaa täysin turhaan lisätilaa höynäyttäjille ja ääriliikkeiden vihapuheille?

 

Hannu Pesonen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on erikoistunut ulkomaihin ja kansainväliseen politiikkaan.