Uutiset

Viesti Suomen suojelusenkeliltä

 
Puristan kourassani paksua, mustaa tussia. Kirjankustantamon pöydällä lepää paljas valkoinen paperiarkki. Se odottaa viestiä enkeleiltä. Maailmankuulu irlantilainen enkelikirjailija Lorna Byrne, 62, on televisiokuvausten takia tapaamisesta parikymmentä minuuttia myöhässä. Saisin tavata hänet ihan kohta.
 
Suuren ikkunan alla istuu punatukkainen nuori nainen, Byrnen tytär Ruth.
 
Sen jälkeen, kun Byrnen esikoiskirja Enkeleitä hiuksissani (2008) kohautti maailmaa, hänestä tuli suosittu esiintyjä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Useissa maissa Byrnen kirjat singahtivat myyntitilastojen kärkeen. Rutiköyhän perheen tytär rikastui nopeasti. Hän perusti hiljattain nimeään kantavan lastensäätiön.
 
Äitinsä mukana matkoilla kulkeva Ruth ei usko, että Byrne nauttii julkisuudesta. Äidin lempipaikka maailmassa on koti. Sen sijainti Irlannin maaseudulla, Kilkennyssä, pidetään salassa medialta ja faneilta.
 
– Irlantilaiset tietävät paikan, mutta eivät kerro siitä kenellekään, Ruth sanoo.
 
Kirjoissaan Byrne väittää näkevänsä enkelit valoa hohtavina ilmestyksinä tai fyysisinä olentoina, niin kuin ihmisetkin. Miljoonat uskovat häneen. Miljoonat eivät usko.
 
Onko hän laskelmoiva huijari, lahjakas näyttelijä vai poikkeuksellinen ihminen, jolla on selvänäkemisen lahja?
 
Kun Byrne tulee huoneeseen, en heti huomaa häntä. Hän on pieni, siro ja vaatimaton. Vaaleassa, kimaltelevassa kotelomekossaan hän muistuttaa piirrosanimaation herttaista keijua.
En aikaile. Näetkö huoneessa enkeleitä?
 
– Näen enkeleitä koko ajan, Byrne tokaisee.
 
Naisen ilme pysyy peruslukemilla. Samaan hengenvetoon hän vakuuttaa, että enkeleiden parvi ympäröi meitä. Joukossa on ihmissielujen portinvartijoita, suojelusenkeleitä.
 
– En ole koskaan nähnyt ihmistä, jolla ei ole suojelusenkeliä. Niillä ei ole sukupuolta, mutta sinun suojelusenkelisi näyttäytyy feminiinisenä. Enkelisi viitta kimaltaa vihreää, kermanväristä ja kultaa, Byrne sanoo.
 
Tyypillä riittää varmaankin huolia, vitsailen. Byrneä ei naurata.
 
– Ei hän ole huolissaan tai vihainen, vaikka tekisitkin virheitä, etkä kuuntelisi hänen varoituksiaan. Suojelusenkeleiden rakkaus on ehdotonta.
 
Kaikki eivät usko enkeleihin, saati siihen, että niitä voi nähdä, huomautan. Vastaväitteisiin tottuneen naisen ilme pysyy peruslukemilla.
 
– En pakota ketään uskomaan enkeleihin, mutta mitä ihmisillä on menetettävää?He voisivat antaa itselleen mahdollisuuden uskoa.
 
Jos enkeleitä on olemassa, miksi kauheuksia tapahtuu? 
 
– Usein ihmettelen itsekin sitä, miksi Jumala sallii pahuudet. Enkelit yrittävät kyllä varoittaa niistä, Byrne myöntelee.
 
Äkkiä kirjailija muistaa pitkäaikaiseen sairauteen 2000-luvun alussa kuolleen puolisonsa, Joen, ja venäläisten turistien lentokoneen maahansyöksyn Siinailla. Harmaiden silmien katse muuttuu tuskaisaksi.
 
– Minun on ollut vaikea ymmärtää, miksi mieheni piti kuolla niin nuorena ja miksi se lentokoneturma tapahtui. Tiedän vain sen, että kaikilla koneessa oli mukanaan suojelusenkeli.
 
Näyssä Byrne sanoo nähneensä, mitä matkustamossa viime hetkillä tapahtui:
 
– Kun kone syöksyi maahan, suojelusenkelit pitivät kiinni jokaisen matkustajan sielusta.
 
Kirjoissaan Byrne kirjoittaa tietävänsä asioita etukäteen, koska enkelit kertovat niitä hänelle. Hän on väittänyt esimerkiksi, että enkelit juorusivat hänelle tulevaisuudesta kuuluisana bestseller-kirjailijana. Hän ei uskonut sitä. Miten sanasokea lukihäiriöinen kirjoittaisi yhtään mitään?
 
Lääkärit olivat kertoneet hänen vanhemmilleen, että tytär oli jälkeenjäänyt. Saat kirjoittamiseen apua, enkelit kuiskivat.
 
Hetki on koittanut. Työnnän valkoisen paperin Byrnen eteen ja pyydän kirjoittamaan enkeliviestin lehden lukijoille. Epävarmasti Byrne tarttuu tussiin. Ruth rientää apuun.
 
Yksissä tuumin he alkavat hitaasti kirjoittaa.
 
Iltapäivällä Byrne istuu helsinkiläisessä kirjakaupassa ja jakaa omistuskirjoituksia kirjoihinsa. Jono mataa pitkänä. Moni haluaa vaihtaa tähden kanssa pari sanaa. Byrne halailee heitä.
 
Enkelinainen pyytää jokaista halaamaan vieressä istuvaa tuntematonta ja sanomaan tälle: rakastan sinua. Yleisö tottelee.
 
Byrnen Suomen-vierailu huipentuu seuraavana päivänä loppuunmyytyyn yleisötilaisuuteen. Paasitornin pompöösiin juhlasaliin pakkautuu seitsemänsataa ihmistä.
 
Byrne kurkistelee näyttämölle esiripun raoista ja sipsuttelee sitten tilaisuuden juontajan viereen. Hän näyttää melkein ujolta.
 
– Täytyy myöntää, että jännittää, nainen hihkaisee.
 
Ensi töikseen Byrne vakuuttaa yleisölle, että jokainen on tuonut mukanaan vapaamatkustajan, suojelusenkelinsä. Heidän häiritsemisensä välttämiseksi älypuhelimet täytyy sulkea.
Enkelinaisella on draamantajua. Hän osaa ottaa yleisönsä ällistyttämällä ja ravistelemalla tunteita. Värisevällä äänellä hän puhuu enkeleistä, rakkaudesta ja pakolaislasten hädästä.
 
Herkimmät pyyhkivät silmäkulmiaan. Tilaisuuden juontaja Catarina Degerman kyynelehtii.
 
Yleisön suojelusenkeleiden ulkonäköä Byrne kuvailee mahtipontisesti. 
 
Lehterillä seisovan salskean miehen enkeli näyttää valtaisalta. Siivet lävistävät korkean katon.
 
Kesken tilaisuutta Byrne alkaa hihitellä. Hän sanoo näkevänsä salissa jotain erikoislaatuista: laumoittain työttömiä, tumput suorina lorvailevia enkeleitä. Ne odottavat, että yleisö työllistäisi niitä avunpyynnöillään.
 
Byrne kertoo nähneensä Suomessa myös muita harvinaisia ilmestyksiä. Yksi niistä on Suomen suojelusenkeli.
 
– Kansallanne on oma, erityisen kaunis suojelusenkeli. Se kertoi minulle, että teidän pitäisi rukoilla maanne johtajien ja hallituksen puolesta. En tiedä, mitä tässä maassa on meneillään, mutta jos edessä ovat vaalit, hoitakaa osanne ja äänestäkää, Byrne yllyttää.
 
Yleisö kohisee ja supisee hyväksyvästi. Byrneä se kannustaa jatkamaan.
 
– Olen jo kaksi kertaa nähnyt Suomessa toivon enkelin. Siitä tiedän, että saatte asianne kuntoon. Kansallanne on voimaa tuoda ajatuksensa kuuluville.
 
”Tekisi mieli taputtaa”, naisääni selkäni takana jupisee.
 
Tapahtuman päätteeksi katolinen Byrne siunaa halukkaat. Siunattavia on satoja, ja heistä suurin osa on naisia. 
 
Suuntaan ulos syysiltaan. Taskussa käteni osuu paperilappuun. Siinä on kolme riviä mustaa tussikirjoitusta:
 
Open your hearts to love + hope. Let the children of the world have a future (Avatkaa sydämenne rakkaudelle ja toivolle. Antakaa maailman lasten saada tulevaisuus).
 
Alla ei ole nimeä. 
 
Ei tietenkään. Viesti lehden lukijoille on enkeleiltä.